Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Hädissäni juoksin rannalle muiden luo. Jo ennenkuin saavuin alas, oli paitsi haahtea, joka oli irtautunut luodolta, myöskin Jensin hengetön ruumis korjattu merestä ja kannettiin ylös kartanoon. Aalto oli riistänyt hänen kerallansa, sittenkun liina hänen hartioiltansa vaatteiden ja ihon keralla oli luiskahtanut irti.
Kuuluisimmaksi oli Matti tullut kuitenkin moninaisilla kepposillaan, joista pitkät talvi-illat puhdetöiden lomassa puhuttiin ja jotka tavallisesti olivat niin viatonta laatua, ettei kukaan voinut oikeastaan suuttua hänelle. Milloin hän oli sytyttänyt bengalitikun pimeässä yössä tuvan lasin alla, niin että talon väki oli luullut itse paholaisen päässeen irti ilkeyksiään jakelemaan.
Te olette tietysti olleet ulkona haljuilemassa, vai onko mamseli taas vetänyt vanhaa Hukefritsiä nenästä?» »Ei, herra», sanoi Kalle, »niin ei ole tapahtunut; me emme vain osanneet löytää tätä kirottua taloa.» »No jo nyt on piru irti», ärjyi olento, »keitä te oikeastaan olette?» »Me olemme Frits Swart ja Kalle Witt.» »Kaksi tolvanaa, saakeli soikoon!
Ja yhä hehkuvammaksi kävi taiteilijattaren innostus; yhä suuremmalla ja jalommalla vapaudella liikkui hän puvussansa. Kerran, kun hän kovassa kiivaudessansa kääreytyi vaippaansa Polyphanten edessä ja seisoi siinä rivakkaana, ylpeässä ryhdissä täydellisenä vanhan-ajan ihanimpana muistopatsaana, niin silloin pääsi katsojain sydämmellinen ihastuksen raivo irti.
Hän itki ja nauroi yht'aikaa, tuo vanha mies, joka siinä seisoi, pusertaen tyttärensä kättä. Liv hohotti päätänsä, hengitti syvään, ja Gunnar kuuli hänen kuiskaavan: "Se on totta jok'ainoa sana". Gunnar päästi käden irti, hänen jäykät kasvonsa jäykistyivät vielä kovemmiksi. Hän kääntyi ja meni vakavin askelin tupaan ja pani oven jälkeensä lukkoon.
Ah, sinä keltainen junkkari, sanoi puutarhuri, kuinka sinä rohkenet lyödä nuorta herraa? Sascha nousi ylös ja oli taas entisellään. Sinä otit minua kiinni vyötäisistä, sanoi hän, muuten et koskaan olisi saanut minua kaatumaan. Anna sormus ja mene pois. Enpä toki, vastasi poika, ja tehtyään äkkiä käänteen paikallaan sai hän hiuksensa irti Stepanin käsistä.
Hän oli huomannut ulkopuolella akkunaa kun seisoi, että toinen akkunan vuorilaudoista oli jotenkin löyhällä, että jos se otettaisiin irti, kävisi hyvästi nostaminen akkuna saranoilta pois. Tämä ajatus mielessä istahti hän nyt Kallen viereen venettä vastaan, ja ikäänkuin olisi tässä ollut kysymys varsin jokapäiväisestä asiasta, pisti hän piippuunsa ja iski tulta tulusneuvoillaan.
"Ei, äiti, aina olen sinut muistava ja samoin erään toisenkin." "Erään toisenkin?" "Niin, äiti!" "Niinkö?" "Vie vie terveisiä Lagertalle ja sano, etten häntä milloinkaan ole unhoittava." Poika tempasi kätensä irti ja juoksi laivaan. Kolmatta kertaa soitettiin. Höyry läksi laiturilta. Gunhild seisoi kauan katsellen poikansa jälkeen.
Vähitellen aukeni pikkuinen käsi ja laski irti leningin, itkettyneet silmät sulkeutuivat ja levon rauha levitti vaippansa orvon yli. Elise nousi hiljaa ja meni toisten lasten vuoteitten luokse.
Kuinka usein olen ajatellut teidän sanojanne, että ylpeilisitte minun ystävyydestäni, kun jälleen tapaisimme toisiamme! Minkä voiman nämät sanat minulle antoivat katumuksen hetkinä!" Hänen äänensä tässä kävi kuulumattomaksi, ikäänkuin hän olisi koettanut nyyhkytystä tukehduttaa. Hän laski Kenelmin käden irti, ja ennenkuin tämä ehti vastata, riensi hän äkkiä avonaisesta lasi-ovesta puutarhaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät