Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Ja taasen näki hän unta samasta kauniista naisesta kuin silloin keväämmällä... Ja kun hän seuraavana päivänä oksi petäjiä, oli hän yhtäkkiä kuulevinaan ... niin kuin sen naisen ääni olisi huutanut hänen korvaansa ja kutsunut häntä... Kukkelman mietti uniaan ... sekä viimeistä että edellistä. Ja iltahämärässä seisoi hän jälleen turvakodin seinävierellä.
Iltahämärässä, kun Miinan sai nukkumaan ja toiset lapset vielä kylässä viilettivät, jäi itsekin sängyn syrjälle hetkeksi lepäämään. Hän makasi kasvot seinään päin ja oli juuri päässyt hortoon, kun joku tuli tupaan. "Joko Matti tuli?" kysyi Sanna kasvojaan kääntämättä. "Eei se vielä... Minä täällä vaan..." Tuo oli outo, vieras miehen ääni, ja Sanna nousi ylös katsomaan. "Ka, Mickelsoni.
Sitte lääkäri kertoi, kuinka eräs reservimies oli iltahämärässä tuonut hänelle kaksikymmentä markkaa rahaa ja hopeakuorisen silinterikellon, että pääsisi pois sotapalveluksesta. "Miehen minä kyllä voin tuntea. Mutta parempi on, jos hän itse ilmoittaa itsensä ja astuu ulos rivistä." Helppo se mies olikin tuntea, sillä kukas muu astuu esiin kuin Mikko Annaliisan poika Korpelainen.
Sellainen oli syyspäiväni, joka antoi minulle pojan, ja joka rauhaisessa iltahämärässä otti minulta Lazare sedän. Talvi. Tammikuussa on usein kolkkoja, sydäntä jähmetyttäviä aamuja. Kun sinä päivänä heräsin, ahdisti minua kummallinen levottomuus. Yöllä oli ilma muuttunut suojaiseksi, ja kun kynnykseltä katsoin seutua, oli se äärettömän, harmaan, likaisen, rikkinäisen ryysyn näköinen.
Iltahämärässä kun Georg jälleen tuli kotia ja ennenkuin tuvassa oli lamppua sytytetty, huusi hän raittiilla, iloisella äänellä äitiä. Rouva Wald, joka istui akkunakomeron piilossa, tuli esiin ja sulki poikansa syliinsä. "Onpa hupaista, että taas olet koteutunut", sanoi hän. "Minulla on hyvä uutinen kerrottamana sinulle." "Ja minulla samoin sinulle, äiti", huusi Georg.
»Sellaiset, jotka eivät tee meille pahaa eivätkä meitä vahingoita», selitti kummi. Mutta ilta pimeni pimenemistään. Mataran mummoa ei näkynyt. Vihdoin me panimme nukkumaan. Seuraavana iltana olimme lämmittäneet saunan ja hakeneet hyvät vastat metsästä, sillä nyt täytyi mummon tulla. Iltahämärässä hän tulikin ja hänen mukanaan tuli isä.
Mutta rientää sitä täytyy, ehtiäksemme ajoissa kaupunkiin; hoi Valko, hoi Kailu, hoi! Ja niin sitä mentiin askel askeleelta ja tultiin iltahämärässä Myllymäen kautta Hämeenläänin pääkaupunkiin, tultiin maalatulla hevosella ja maalaamattomilla rattailla.
Iltahämärässä ajoi Sovion Kustikin pappilan pihaan, pani hevosensa kiini puutarhanaitaan ja lähti katselemaan ja puhuttelemaan kirkkomiehiä pihalla ja pirtissä. Ja kun tapasi tutun omanpuolelaisen, ehätti hän heti kysymään, että eikö ollut näkynyt Hakosen Sohvia sieltä Saunaperältä vielä kirkolla. Eipä ole näkynyt.
Yllään ei hänellä ollut muuta kuin paita ja housut. Lakkinsa ja toverini takin oli hän saimme sittemmin tietää vienyt kirkonkylän salakapakoitsijalle viinan pantiksi. Istuimme iltahämärässä ja toivottelimme itsellemme ja toisillemme mitä parasta voimme ajatella. Kullakin oli omat haaveensa siitä, miksi hänen olisi pitänyt tulla.
Kaksi lehmää, hieho ja sika, ei ollut mikään pieni teurastus, siihen tulivat vielä lampaat lisäksi. "Vouti! Voudin hevonen on pihalla!" ... ilmoitettiin äkkiä kesken ruokapuuhia iltahämärässä. Vouti! ikäänkuin salama olisi leimahtanut...
Päivän Sana
Muut Etsivät