Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
"Entä me arvelee runoilija tuleeko meidän ilomme alati leijailla totuuden yläpuolella?" Tulee. Iloitkaamme joka hetki, kaikissa asioissa, ei siitä, mikä on yläpuolella totuutta, joka on mahdotonta, koska emme tiedä, missä tämä on, vaan siitä, mikä on havaitsemiemme pienten totuuksien yläpuolella.
Jotkut Turjon kera juovat. Poissa on Kauko, poiss' ilomme. Sitä sulhoa sureksin. ILVO. Harvoin Kauko kallistavi, Silloin juopi kuin janossa, Mutta pystyn pään pitävi. Toisin Pohjolan pukarit: Juovat kuin luto petäjä, Kaatuvat lahoina puina. Oikein vertasit, emoni: Kansasi on karjalauma, Helppo hallita. LOUHI. Ivaten Kohtelet emosi mieltä. ILVO. Sulle puollan seppoani, Taas sua sepolle puollan.
Nyyri, joka jylhästi katselee ympärillensä, käy vangittuna kansan keskellä. Toinen Kohtaus. EDELLISET ja TULLEET. ANDRAEAS. Oi näky surullinen, katkera! Tuo musta arkku kaiken turvamme, Toivomme kaiken, kaiken ilomme Se sulkee hirveässä helmassansa! Ei löydy hornan syvyydessäkään Niin pimeätä pimeyttä, että Se tämän näyn hirmuisuutehen Ois verrattava! Taivaan Jumala!
Ilomme nousi aina korkeimmalleen, kun nämät raivostuivat niin, että alkoivat vierittää kalliolta ales kivenlohkareita meidän päällemme. Vikkelät kuin kärpät, vältimme me aina vaaran ja hurjistuneina palasivat vihollisemme jälleen mökkiinsä. Hetken aikaa levättyämme, tehtiin koetus uudestaan yhtäläisellä menestyksellä.
SYLVI. Niin, siinä olet oikeassa. Minä olen juuri semmoinen kuin olen. Niin ett'ei maksa vaivaa välittää pikku asioista. ALMA. Mielelläni. SYLVI. Kiitoksia, Alma rakas. Topp, Viktor? Me tanssimme yhdessä ensimmäisen franseessin tänä iltana? VIKTOR. Sen teemme! SYLVI. Ja muita tanssia vähän väliä. Sinun pitää hakata minua hirveästi, kuules! VIKTOR. Ahkeruus on ilomme, herra katteini!
Ma pyydän, istukaa! LADY MACBETH. Ilomme veit ja rikoit hauskan seuran Mit' ihmeyttävimmällä häiriöllä. MACBETH. Kuin näky moinen hämmästyttämättä Vois ohi kiitää kesäpilven lailla? Omalle itselleni teet mun vieraaks, Kun aattelen sun nähnees moisen ilmeen Ja luonnon puna sentään poskes peittää, Kun minun kalpeat on pelvost' aivan. ROSSE. Mink' ilmeen, kuninkaani? LADY MACBETH. Pyydän, vaiti!
Ilomme, varsinkin meidän nuorten, morsiusneitien ja sulhaspoikien, olisi ollut täydellinen, ellei joukossa olisi ollut eräät synkät kasvot, jotka ihan kuin kiusalla sattuivat eteemme ja jotka kaikkialle meitä seurasivat. Missä vain nauroimme ja ilakoimme, aina näimme hänet jostakin nurkasta meihin tuijottamassa.
Mutta kun Lygia käänsi häneen kyyneltyneet kasvonsa ja tarttuen hänen käteensä rupesi painamaan sitä huuliaan vasten, niin värisi hänen äänessään syvä, isällinen suru. "Jää hyvästi, sinä ilomme ja silmiemme valo!" lausui hän. Ja kiireesti läksi hän takaisin atriumiin, jottei roomalaiselle ja sotapäällikölle sopimaton mielenliikutus pääsisi valtaamaan häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät