Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Silloin kuin viimeisen eromme hetkellä tuskamme ilmeni vaiti-olona ja kyyneleinä, enempi kuin sanoina, samoin nytkin ilmeni ilomme tänä jälleennäkemisen hetkenä. Tunsin selvästi, että voisin tulla hulluksi ilosta, kun jälleen suljin syliini tuon niin kauan kaivatun, kuolleeksi luullun. Kuultuaan ensimäisen riemuhuutoni riensi täti Maria huoneeseen.
VIRGILIA. Anteeksi, hyvä rouva; vast'edes noudatan kaikessa teidän mieltänne. VOLUMNIA. Antakaamme hänen jäädä; tuommoisena hän vaan pilaisi ilomme. VALERIA. Niin kyllä, samaa minäkin. Hyvästi siis! Tulkaa, rouva hyvä! Virgilia, kuules, viskaa nyt nurkkaan tuo juhlallisuutesi ja lähde kanssamme. VIRGILIA. En, en todellakaan saata. Toivotan teille paljon hauskuutta. VALERIA. No, hyvästi sitte!
Woi kuinka minun on nyt hywä olla ja Maijulle tulee myös iloinen sanoma. Minun pitää mennä heti hänelle tämä yhteinen ilomme ilmoittamaan. Saanko, isä ja äiti, mennä?" pyysi Jaakko iloissansa. "Mene wain!" sanoi isä. Sen kuultuaan lähti Jaakko täyttä wauhtia juoksemaan mökkiä kohden.
Mutta tänä vuonna nousee ilomme ylimmilleen, sillä tänä vuonna ei aurinko tulekaan enää taivaan kannelle; aurinko on sammunut, aurinko on kuollut!" "Aurinko on sammunut! Aurinko on kuollut!" kiljuivat kaikki eläimet, ja koko luonto värähti kauhistuksesta.
Mihin meidän omaisuutemme sitten joutuisi, jos ette te sitä vastaan ottaisi? Eihän meillä ole minkäänlaisia muita perillisiä; omaisuutemme vastaanottamista ette saa yhtään estellä, sillä te saatatte estelemisellänne tehdä nykyisen ilomme jälleen murheeksi. Mutta emmeköhän me kumminkin kaikin mene Mäkelään asumaan?
Kun jo täällä ikävöimme maalliseen kotiin, ja sinne pääseminen on ilohetki, miten suuri lieneekään ilomme, kun pääsemme oikeaan kotiin, "hyvään maahan", jossa kaikki vaivat ja tuskat päättyvät ja jossa täydellinen onnellisuus kestää ijankaikkisesti.
Minun täytyy luonnollisesti jättää hänen koko päiväksi yksikseen, mutta näkisittepä meidän ilomme, kun me taas illalla tapaamme toisemme. Hän on niin lapsellinen ja viaton, hänen ei tarvitse vielä mennä naimisiin; siihen ei ole kiirettä." Hän hymyili taas ja jatkoi: "No, tehän tulette siis aamiaiselle minun kanssani.
Ilomme oli korkeimmillansa, ja me askaroimme kaikki vireästi eri osastoissamme, koettaen saattaa viimeistä liuskakerrostamme semmoiseen täydelliseen tilaan, joka kunnialla päättäisi kemumme, kun huomasin, että joku outo henkilö oli huoneessa, ja silmäni kohtasivat tyvenen Littimer'in silmät, joka seisoi, hattu kädessä, minun edessäni. "Mikä nyt!" kysyin minä vasten tahtoani.
TIMON. Ilomme ihannoitte, somat naiset, Suloisen leiman suoden juhlallemme, Jok' ei ois puolinkaan näin hemmyt ollut; Te sille loiston annoitte ja arvon, Näin sulostuttain oman keksintöni; Ma siitä teitä kiitän. 1 NAINEN. Arvo herra, Parasta puolta kosketatte vain. APEMANTUS. Niin kyllä, sillä huonoin puoli on likainen ja sietää tuskin koskettamista, luulisin.
Kohotkoon ihmisten riemu kuinka korkealle tahansa, se ei milloinkaan nouse tyhjään eikä sitä tuntematonta ja ikuista totuutta ylemmälle, joka jokaisen esineen yläpuolella liitelee vasta tulevana kauneutena. Onko tällä sanottu, että me kiinnymme valheisiin, mielivaltaiseen ja epätodelliseen runollisuuteen, sekä että me paremman puutteessa etsimme ainoastaan niistä ilomme?
Päivän Sana
Muut Etsivät