Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Itse aurinko ilosta Paistoi paljo lämpimemmin, Kuin on muinoin monna vuonna, Että kasvoi kaikki paikat, Kaikki kuivat kankahatkin, Kaikki kallion kolotkin, Vuoren rotkot ruohokkaiksi. Kaikki kukkaset keolla, Kaikki niityt notkomailla, Laihot laaksoissa iloitsit Kasvantoa kaunihinta. Ei nyt halla haaskannunna, Eikä ruoste raiskannunna.
Nyt kun alat peljätä, että kaikki juonet ja kavaluudet ovat turhaan rauvenneet, soisit sinä minun viisauteni pahaan olevan suuremman sinun viisauttasi; muuten en ole kuin pöllö", intteli Kirri puoltansa oikeaksi. "Pöllöpä kyllä, kun et kykene yhtä parikunnan kuulutusta estämään!" "Entäs itse?" "Sinähän tuota iloitsit ja kerskasit Rehkoselta saaneesi semmoisia neuvoja, jotka vissiin auttaisivat".
EERO. Hyvää unta. JUHANI. Katkeraa, katkeraa: sinä haisit siinä kuin helvetti. Kovin katkeraa unta näin minä sinusta, poika. EERO. Mutta minä näin sinusta oikein makeata unta; näinpä että aapiskirjan kukko muni sinulle ahkeruutesi ja viisautesi palkinnoksi aika läjän karamellia ja sokerin paloja. Sinä iloitsit kovin, maiskuttelit makeisias; annoitpa vielä minullekin.
Hetken aikaa nähtiin heidän taistelevan kuohuja vastaan, mutta pian he vihollisten luotien lävistäminä uupuivat, raskas sotisopa veti pohjaan ... vielä hetkinen, ja ritarilliset nuorukaiset katosivat veden alle. Sinä iloitsit eilen sodasta, sanoi neiti Regina kylmästi, vaikka hänen sydämensä sykki korvaan kuuluvasti.
Monta mennyttä pyheä, Kauvan maannutt' maan povessa, Joiden haudat halkesivat, Kosk' oli Jesus kuolemassa, Rippui ruumis ristin päällä, Nousevat nyt, noudattavat Ilon kanssa kaunehimman; Eipä kulje yksinänsä Voiton kuuluisa kuningas, Seura suuri taivahasta, Enkelit epälukuiset Otit vastahan ilolla, Niinkuin ennenkin iloitsit Syntyessä suuren Luojan: Toiset tuonelta tulevat, Matkustavat maan povesta, Kuljit kuulu kaupunkihin, Kussa kohta ilmestyvät.
Nähtyäs iloisen lapsen, Sitä viskelit vihalla, Iloitsit kun näit sen itkun. Tuota jo varoitin silloin. Annahan pojan kokea, Päästä lentohon lepakko. Kylän ansat on opiksi. Päästä, sanon. Mennös, mennös! AINO. Jouko, Jouko! KIRRI. Rientäkämme! Hyvä on isoni tieto, Emoni sitäi parempi, Oma tietoni ylinnä! Jouko ja Kirri lähtevät. SINIKKA. Vastahasi, julma Jouko, Surmaksi susimeteli! Metsätie.
Luku XIX. Auringon pimenemisestä ja Jesuksen kuolemasta. Ehkä juuttahat iloitsit, Paha parvi pauhajaapi Surmasta suloisen Herran, Luojan piinasta parahan: Kärsi kuiten kaikki luonto, Alla tuskan taivahatkin.
Itse aurinko ilosta Paistoi paljon lämpimämmin, Kuin on muinoin monna vuonna, Että kasvoi kaikki paikat, Kaikki kuivat kankahatkin, Kaikki kallion kolotkin, Vuoren rotkot ruohokkaiksi, Kaikki kukkaset keolla, Kaikki niityt notkomailla, Laihot laaksoissa iloitsit Kasvantoa kaunihinta.
Muistatko miten kaksikymmentäviisi vuotta sitten avioliittomme alussa tuumiskelit matkaa äitisi ihanaan synnyinmaahan Ernst, minä huomaan nyt sinun muistavan sen. Mitenkä meidän siellä piti jalkaisin kuljeskella ja nauttia vapaudestamme ja Jumalan kauniista luonnosta! Sinä iloitsit niin siitä matkasta.
Iloitsit kunnaalla immet ja poijat Ehtoosen myöhään asti; Aamua, sillon kosk niitulle tultiin, Muistin kuin entisyyttä. Kotihin nyt käyskeltiin Tuleniskus Kalevan, Kuin houraileva seurasin mä heitä Ihanal heinäkuun illal.
Päivän Sana
Muut Etsivät