Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
"Mikä taivuttaa häntä siihen? ei mikään muu, kuin sanomaton rakkaus, sillä Hän iloitsee antamisesta ja siunaamisesta. Mitä Hän antaa?
Minä uneksin jouluni joutuneen kera kuusien, kynttilöiden, minä luulin haamujen haihtuneen ja mennehen metsä-öiden. Ja luulin jo, ett' olin ihminen, en ainainen uneksija, ja luulin jo, ett' olin onnellinen en onnen vain runoilija. Kas, ihminen suree ja iloitsee ja ihminen tuntee ja elää. Mut laulaja kulkee ja kuuntelee ja sen korvissa kantelet helää.
Pienokainen tulee mieheksi. Jätettynä omiin valtoihinsa iloitsee hän siitä. Hän ei ole oppinut mitään hyödyllistä, Hän on niinkuin lintunen ilmassa. Niin kauan kuin luonto häntä elättää, elää hän; mutta kun aika talveksi joutuu ja kysymys tulee: mitä olet latoihisi talveksi tallentanut? kas silloin ei siellä ole mitään muuta kuin kuiva hedelmä, jonka nimi on nälkä.
Tulisin, jos jaksaisin, mutta jos eivät jaksakaan jalkani iloita, niin sitä enemmän iloitsee sydämeni. Oli siihen aikaan aivan tavallista, että pappiloissakin sunnuntai-iltoina pistettiin tanssiksi, eikä meitä nytkään tarvinnut kahta kertaa kehoittaa, ennenkuin nurmikolle oli jo kehä muodostunut ja me sen sisässä pyöriskelimme.
Siitä näki hän Inkerin ja Sannan istuvan tuolla tutulla matalalla jakkaralla ja veisaavan Inkerin kirjasta. Juhlallisina kajahtivat sävelet matalassa majassa. Jo kuuli hän sanatkin. »Kaikk' enkelit myös kuullaan Suloisest' laulavan, Kauniimmast' kuin tääll' luullaan Rauhaa julistavan. Kaikk' kuin on Luoja luonut, Iloitsee iloisest', Ett' pääsinpäivän suonut On Jumal' julkisest'»,
Koko perheessä oli jotain, joka liikutti häntä, jotain hellää, alkuperäistä, jotain lapsen tapaista, joka iloitsee kaikesta, joka kuuntelee satuja ja poimii kaikki kukat, jotka sattuvat sen tielle. Miten ystävällisiä he olivatkaan toisilleen, miten hyväileviä, miten kiitollisia ja ihastuneita kaikesta.
Auta, Jesus, lähteissäni, Päästessäni Maailmasta pahasta; Suo mun tulla osalliseks, Perilliseks Kanssas itse taivaassa: Ijäti saan Sua kiittää Sitten siitä Armostasi suuresta. Ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa. Herra tässä paikassa Onpi totisesti.
Jos sitte vähä iloitsee, Ja lasten kanssa leikitsee, Ne ilot pian puuttuvat Ja murehiksi muuttuvat. Piampa saapi havaita, Kuin maailma on kavala, Kuin nuoren ilon kadottaa, Ja lasten leikin lopettaa. Niin näkyy nytkin todeksi. Ja kuuluu kyllä kovaksi, Kun puhuu orja päivistään, Yks orpopoika onnestaan.
Miksi sinun silmäsi minulle nauraa? kysyi Marja Ei se naura, vaan iloitsee. Miksi? Sano, miksi? On, kuin et olisi koskaan ennen ketään halannut. En olekaan ... en ole koskaan ennen tiennyt... Mitä et ole tiennyt? Että tämmöistä on. En minäkään. Mutta hän valehteli. Ei ollut Marja hänen ensimmäisensä. Tuntui jo kovalta Marjan käsivarsi hänen päänsä alla. Hän olisi tahtonut olla yksin.
Enpä uhalla sanokaan enää, koeta arvata. Liiallista pään vaivaa. Leskimies. Kapteeni Hake? Ja Olga Jankovsky. Se on hävytöntä! Kuinka niin? Hän on vasta neljä kuukautta ollut leskenä. Entinen vaimo tuskin vielä on ehtinyt kylmetä. Leskimiehen suru, kyynäspään koskenta. Tietäähän sen vanhastaan. Ja nyt hän arvatenkin on onnellisuuden kukkuloilla. Iloitsee, että entinen rouvansa kuoli.
Päivän Sana
Muut Etsivät