Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Kun he tulivat pormestarin portille, puhalsi Krumm torveensa niin valtavan törähdyksen, että pormestari lensi ylös patjoiltaan ja sai pian housut jalkaansa, luullen, että koko Alt-Strelitz oli ilmitulessa. Hän avasi akkunan ja kurkisti kadulle. »Mikä nyt on hätänä?» huusi hän.
Guro oli pannut kädet ristiin ja kuunteli poikaansa, joka seisoi suuttumuksesta ilmitulessa, hän rypisti nyt kulmiansa, väänsi suunsa irvistelyyn, nauroi hänelle ja pudisti päätänsä. "Kas niin, kas niin poikani", sanoi hän viimein, "huomaanpa että olet käynyt hyvää koulua. Minusta olisi paras että kohta juoksisit kotia hyväilemään tuota Liviä, niin minä lähden tuntureille lumituiskuun.
Hän murskasi kivikirveellään Gregorilta kypärän ja pään. Mutta samassa Lucius Licinius työnsi hänet kilven piikillä vallihautaan. Cethegus katkoi nopeasti miekallaan muurinmurtimen köydet, jolloin se ryskyen putosi hautaan vanhuksen päälle. "Nyt puiset koneet tuleen", komensi Cethegus. Pian olivat niiden palkit ilmitulessa. Voitokkaat roomalaiset palasivat nopeasti vallien suojaan.
Tuo roistojen rynnäkkö maseni osaksi kumminkin heti kun miehet rupesivat ampumaan, mutta olipa tuohon toinenkin vaikuttava syy: talon navetta-kartano oli näet ilmitulessa. Roistot olivat sen sytyttäneet ennen rynnäkköänsä.
Majurin talo on ilmitulessa, yltympäri on kiehuva tulimeri. Ei ole toivomista enää. Hirmuinen kuolema odottaa majuria ja naisia, jotka eivät luovu hänen vuoteensa vierestä. Jo lakaisee savu sitä palkkia, jota pitkin majuri salissaan niin usein on kulkenut; jo hikoilevat vanhat seinät salassa säilytettyä pihkaansa; jo seisoo sumussa vartoova kuoleman enkeli. Rätinä ympärillä on hirmuinen.
Yhtä vähän saatan hankkia häitä Mainiemen linnaan isonvihan aikana kuin kellekään voisi pistää päähän hankkia tanssia huoneeseen, jonka kaikki neljä nurkkaa ovat ilmitulessa. Rauhallisina ja hiljaisina aikoina jos semmoista aikaa onkaan, joka sen nimen ansaitsee silloin ehkä käy laatuun, että yksi ja toinen ikäänkuin putoaa saranoiltaan ja menettelee tässä maailmassa oman päänsä mukaan.
Tuota pikaa oli Labeon kartano ilmitulessa ja leimusi kirkkaasti, synnyttäen uutta säikähystä niitten mielessä, jotka olivat jokseenkin tointuneet hämmästyksestään. Avarat portikot, korkeat balkonit ja pitkät galleriat päästivät alttiisti eteenpäin nuot ahmivat liekit, jotka nyt riehuivat uutta hävitystä aloittaen. Sydänyönä äkillinen huuto Helenan huulilta herätti Labeon. Hän kavahti ylös.
Siis olivat kaikki ilmitulessa, ja opettaja oli hyvillänsä ja tyytyväinen, kun oli saanut sen tulen syttymään. Kun hän toisena iltana taas tuli, oli siellä enämpi talonpoikia koossa kuin tavallisesti; he eivät enää kirjaa peljänneet, vaan keräytyivät kaikki hänen ympärillensä ja kysyivät: "Onko teillä taas mitä lystiä samanlaista kuin eilen?"
Silmänräpäyksen ajan oli metsä ilmitulessa. Jumalan ilma murti pirstaleiksi tuon ikivanhan koivun; kauhealla puuskalla kaatui se maahan. Siinä nyt musertuneena makasi lyylilehdon viimenen pyhä puu. Sade yhä putosi pilvistä. Ukon ilma asettui vähitellen. Vihdoin minäkin nukuin. Kun heräsin, paistoi päivä imelästi. Vasko jo istui rannikolla, kädet ristissä rinnallansa.
Ja samoin kuin hän kulki askelen toisensa perästä, ikäänkuin sysättynä ja vedettynä, tietämättä liikkuvansa, samoin kulkivat hänessä ajatuksetkin sinne tänne; kaikki pyöri niin itsestänsä, hän ei voinut niitä käsittää eikä johtaa; hän ei tiennyt mitä tämä nyt oli. Hänen poskensa hehkuivat, kuin olisi kukin tähti taivaan kuvulla ollut polttava aurinko, ja sydän se oli ilmitulessa hänen sisässään.
Päivän Sana
Muut Etsivät