Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Kolmannen päivän iltana tuli siihen huoneesen, jossa hän piti minua vankinansa, kaksi naamioittua miestä; toinen niistä oli hän itse; minä tunsin hänet käynnistänsä, äänestänsä ja tuosta pulskasta olennosta, jonka horna on hänelle lahjoittanut ihmiskunnan turmioksi. No, sanoi hän minulle, aiotteko pysyä uhkauksessanne ja valassanne?
RISTIRITARI. Pahin taikauskoist' on, ett' oma kaikista on siedettävin. SALADIN. Olkoonpa niin! Vaan Nathan... RISTIRITARI. Että siihen on aran ihmiskunnan turvattava, se kunnes täyttä päivää totuuden voi sietää; että yksin... SALADIN. Niin, mut Nathan! On tuosta heikkoudesta Nathan vapaa.
Monet kyynelet vielä vuotavat ja monet huokaukset kohoavat taivaaseen, ennenkuin säätyerotus sulaa kuin talven kinos kevätauringossa. Odottakaamme kärsivällisesti parempaa aikaa, ja sinä, Paulini, joka olet mies, työskentele uskollisesti ihmiskunnan eduksi, niin on tulevaisuus sinun! Niin, äitini, vastasi Paul, olen sitä jo ajatellut.
Antoi aurinko ilonsa, Päivä paistoi pitkin nientä; Siitä koko luonto liikkui, Ilma silmissä iloitsi, Ilahutti ihmiskunnan. Kaikki' näitä katsellessa, Säikkyviä lähtehiä, Järven, lahen lainehia, Kerran vielä keskenänsä Miehet mielestä hyvästä Puhelevat puolestansa: "Kuin ois tässä kukkasia, Lehtipuita lempehiä, Oksakaan omenapuuta, Oisipa osa hyveä Paratiisin maan paria, Aatamin asuntomaata!"
Kaikesta tästä kohosi heidän mielensä ja halunsa jo aikaiseen tawallisista jokapäiwäisistä tapauksista ihmiskunnan ylimmäisiin pyrintöihin ja tottuiwat heidän silmänsä laajempaan kuin oman kotinurkan piiriin. Merkillistä ja sangen huwittamaa on kuulla kuinka nämät äidin kertomukset aiwan eri lailla, kunkin erilaista luonnetta myöten, waikuttiwat lapsiin.
Hän piti Neroa syypäänä kaikkiin niihin hirveihin tapauksiin, joita hän tuonain oli nähnyt: tulipaloon; kansan suruun ja tuhoon; kristittyin julmaan rangaistukseen; näitten maan-alaiseen elämään ja kärsimiseen. Nero näytti hänestä, ikäänkuin olisi hän ollut ihmiskunnan vihollinen Pluto itse, ihmisen haamussa, lähetettynä laittamaan tuskaa ja kipua kansalle.
Minä lupaan joka kerran itselleni, että se on oleva viimeinen kerta; mutta minä, niinkuin sanoin, en voi vastustaa. Minä elätän omaa verivihollistani. Kuinka erilaiset lahjat sentään ovat tässä maailmassa. Näittekö Strandia? Mitä se mies söi! Ja koko ajan hän näytti niin kärsivältä, niinkuin hän uhraisi itsensä ihmiskunnan hyväksi. Minä olisin kuollut siihen paikkaan. Mutta hän!
Ja päätään pudistaen tiedemies arolla aatoksiinsa hiljaa vaipuu: »Mik' ihanin on ihmiskunnan kaipuu, sen kaiken kansa tuo jo tuns ja ties. Miks elää enää polven nykyisen? Jo kerran täyttyi haave parhaiden. Tääll' yhtyi suuri taito, suuri tieto ja suuri rakkaus, niiden lähde lieto; on ollut maa ja kansa onnen lauhan, mi muilta sai ja muille antoi rauhan.»
Ei kukaan voi kieltää, että vapaa kilpailu on kristillisen sivistyksen vuosisatoina korkealle kehittänyt ihmiskunnan henkisiä ja aineellisia voimia, että vapaa kilpailu näiden vuosisatojen kuluessa on kannustanut kaikkia ihmisiä panemaan liikkeelle paraat kykynsä ja nostanut sukumme niin korkealle tasolle, että tavallisella työmiehellä on enemmän mukavuuksia ja nautintoja saatavissa kuin niillä kuninkailla, joista Homeros laulaa.
Mutta *yksi* asia selveni minulle jo silloin: ihmiskunnan historiaa eivät määrää, niinkuin ennen ajateltiin, kuninkaat ja valtiomiehet, sodat ja valtioliitot, vaan ihmisälyn vähitellen tapahtuva kehitys.
Päivän Sana
Muut Etsivät