Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Mi ihanuus, kun murhe meitä painaa Ja muiden onnettomuus reutoilee, On muistaa lempeet' kuvaa kultasemme, Mi paistaa tänne mailta kaukaisilta Kyynelten sateen läpi. Oi, mun Tykoin, Niin kaunis kuni päivä autuuden, Mink' hekuman sä sielulleni annat, Kun muiston temppelissä kanssas käyn! HANNA. Sisareni, minä tiedän sun sydämmes ahdingon; sillä kaikki olen kuullut. Suo anteeksi!
Nainen, minä sanon, oli kuitenkin jo neljänkymmenen vuoden ikäinen ja siis oli nuoruuden sekä ensimäinen ihanuus että kukoistus käynyt lopulleen; sillä kovassa ilmanalassa kovettuvat myöskin muodot; mutta kuitenkin näkyi jäljellä olevan vielä jotakin nuorenmoisuutta: sitä ilmestyi katsannossa, joka on viimeinen kauneuden hengettären turvapaikka, kun hän muuttelee, viimein varsin pois paetakseen.
Poissa oli nyt kaikki luonnon ihanuus. Swartin emäntä pöyhisti itseään ja astui läähättäen eteenpäin, pää pystyssä ja nenä vielä enemmän pystyssä, niin että auringon säteet kutkuttivat hänen sieraimiaan pakottaen hänet aivastamaan.
Jos Jumala lähettäisi kokonaisen joukkion tuollaisia olennoita maailmaan, joilla ei ainoastaan olisi ulkonainen, näkyväinen ihanuus, vaan myöskin sisäistä, henkistä suloutta, joka on kaiken sulouden esikuva, mitähän eikö tuollaiset voisi vaikuttaa maamme onnettomien, harhateille joutuneiden lasten kesken! Silloinpa voisi luulla, että vanha kultainen aikakausi jälleen olisi palannut.
Paljonko sinä luulisit tarvitsevasi?" "Kunhan nyt sataa seitsemän, kahdeksankin ottaa mukaan, niin ehkäpä siitä jo alkaa tullaki." Kahdeksan sataa ruplaa luki Simo Huimalle, ja sitte he läksivät ostolle, kumpikin eri suunnille. Kesän ihanuus oli kadonnut. Marraskuun kolkot illat olivat tulleet kesälämpimän sijaan. Pakkanen oli yöllä kuivannut kaikki syksyn sateista syntyneet likarapakot.
Jokaisessa uinuva ihmisen suuruus, aateluus ja ihanuus puhkeaa. Ihmisen todellisen minän, persoonallisen elämän valtimo sykkii. Entiseen rytmittömään sekasortoon ja hämäryyteen on ilmestynyt todellisen elämän rytmi. Mistä? Ihmisolemuksen ja kaiken takana olevan jumalallisen elävästä kosketuksesta.
Siellä löytyy aurinko ja kesäinen ihanuus, jota kestää yöt ja päivät kolmen kuukauden ajan, ja jolloin useissa paikoin täytyy käydä peite kasvoilla, varjellakseen silmiään sääskiparvilta; mutta tämän vastakohtana on taas yö pimeyksineen ja kauhuineen, jota kestää yhdeksän kuukautta.
Pitäähän tehdä pikku muijalleen mieliksi.» »Hyi, et saa sanoa »muija». Se on niin rumaa.» »Kuinka sitten? Pikku ruusun-nuppuni, niinkö?» »Istu sinä perään, minä soudan.» »Mitä varten? Ethän sinä jaksa kumminkaan.» »Taikka emme souda ollenkaan. Jos sinä vaan hiljaa melot tuonne salmen suuhun.» Alma puhui kuiskaamalla. Yön rauha ja luonnon ihanuus valtasivat hänen mielensä.
KUNINGATAR. Koston ihanuus on niinkuin, auttakaa minua keksimään elävää kuvaa, kuin Bothwell'in! Bothwell on kaunis kuin kosto, kosto kuin Bothwell! KAIKKI MUUT. Vaan Bothwell ei ole kaunis! KUNINGATAR. Bothwell! On kauneus, jota sopii sanoa kauheaksi, ja semmoinen on Bothwell'in kauneus. KREIVINNA. Se on siis tuommoinen, jolla on ainoastaan yksi silmä.
Hääriemumme on lyhyt; yhtäkaikki, Tääll' ompi lyhyt kaikki ihanuus, Niin kirjoitettiin lakiin elämän. Mä kuolen, niin, mä kuolen. No, Ken kuolee onnellisempana häntä, Mi morsiamensa helmaan nukkuvi?
Päivän Sana
Muut Etsivät