Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Mutta tulihan näet niinkuin synniksi mieleeni käydä tervehtimässä vanhaa tuttavaa, lukkarin muoria. Sinne menin ja sinne jäinkin. Hyväinen aika! Mitenkäs minä poloinen nyt kotiin menen, ja mitä sanoo pappa ja mamma, kun saavat tietää, että lapsi nyt jo juo ja pelaa?" Lohduttaakseni Saveljitsh parkaa minä lupasin, ett'en tästä puolin käyttäisi kopekkaakaan ilman hänen suostumustansa.
Hyväinen aika, herra pehtoori, antakaa minulle se kirje! pyysi Albert, ojentaen molemmat kätensä esimiestään kohti. Mutta olipa se nyt vaikka kultakirjaimin täytettyä hopeapaperia, jatkoi pehtoori, kopeloiden toista taskua toisen perästä, niin minä olen sen nyt joka tapauksessa unohtanut polttimoon.
Eikö meidän pitäisi juoda heidän majesteettiensa maljat. Boolin minä seoitan kuin .... sokuria ja pomeransia. Boolia! Boolia!» Niin sanoen Henrik kädet ojennettuina ryntäsi salin ovelle, se aukeni samassa ja Henrik syleili hovimarsalkanrouvaa. «No hyvänen aika! No totta tosiaan!» huudahti tämä, «no hyväinen aika! No he, he, he, he! Mitä täällä on tapahtunut?
Vaan sinulle, hyväinen aika! pitää olla jotakin muuta ... en tiedä oikein mitä... Minusta näyttää siltä, kuin tulisit vähän kunnianhimoiseksi." "Aivan niin, kovin kunnianhimoiseksi. Mutta pelkäänpä, että minun täytyy toiveistani luopua." "Pyydä sinä vaan, älä hellitä. Ei arka mitään saa. Mutta pirun sarvien kautta! enpä olisi luullut sinua noin kehnoksi."
Mikä huuto tuo? OTHELLO. Tuo! Mikä? EMILIA. Hyväinen taivas! Emäntäni ääni, Apuhun, apuun! Puhukaatte vielä! Oi, rouva, armas rouva, puhukaa! DESDEMONA. Syytönnä kuolen. EMILIA. Oo, ken on sen tehnyt? DESDEMONA. Ei kenkään; minä itse. Hyvästi! Terveiset puolisolleni! Hyvästi! OTHELLO. Haa! Oisko murhattu hän! EMILIA. Ah, kentiesi! OTHELLO. Se min' en ollut, sen hän sanoi itse.
"En, en, vaan tuo tuo puri minua," sopersi Anni pelosta vaaleana ja vapisten osotti hän vieressään olevaa käärmettä. "Mikä? Sano Herran nimessä mikä?" huusi hätään rientävä Tiinakin melkein yhtä säikähtyneenä, kuin Karja-Anni itsekin. "Käärme, käärme," huokaili tyttö tuskissaan. "Ettekö näe; tuo kyy paholainen tuossa?" "Voi hyväinen aika!
Jalo, päivänpaisteinen ihmepuu on kuollut. Suonut minä olisin saattavani kertoa teille vaan satusen; mutta tuo hyväinen kumppanipari, koivu ja lähde, on todellakin maamme päällä vieretellyt ihmishahmossa.
Ei hän nyt enää soutaisi Hirvatsaareenkaan minulle nimipäivikseni kukkia hakemaan. Kaikki on pois ja kaikki on toisin, kuin ennen." Loviisa nousi istualta, jolloin kirje putosi hänen, helmastaan lattialle. "Hyväinen aika!" huudahti tyttö. "Olen kokonaan unhottanut kirjeeni, jota niin hartaasti olen odottanut. Kaikki on tänään niin kummallista ja oma sydämeni on kaikista kummallisin".
Lepo ja kyllyys siittää pelkureita, Mut hätä aina rohkeuden on äiti. Ken siellä? Jos liet sivistynyt, puhu; Jos villi liet, niin ota taikka anna. Hoi! Vastaust' ei. Siis sisään menen. Miekka Tok' esille! Jos vihamies niin pelkää, Kuin minä, miekkaa, pois hän päänsä kääntää. Hyväinen taivas, vihollinen moinen!
«Se oletkin minulle kesälapseni!» lausui äiti hellästi hymyillen nähdessänsä Henrikin pistävän kengät liivinsä sisäpuolelle ja lämmittävän niitä povessansa. «No hyväinen aika, Louise kulta!» huudahti Jacobi, «tuleehan nyt oikein kaunis ilma! Tuskin enää pisaroikaan; menkäämme vähäsen jaloittelemaan! Tulethan! Sinä olet herttaisista herttaisin! Mutta herran tähden älä vaan hovisaarnaajassa!»
Päivän Sana
Muut Etsivät