Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Puhdas järki »todistaa», kuten inhimillisen ajatuksen historia osoittaa, a priori mahdottomiksi useimmat suurista paljastuksista ja keksinnöistä, jotka selvä ja rohkea kokemus tekee, välittämättä meidän logiikastamme enemmän kuin hyttysen surinasta. Elämän ja muun todellisuuden pääominaisuus on jatkuva muutos. Mutta meidän käsitteemme ovat sensijaan kiinteitä ja katkonaisia.
Tuo pieni hyttynen oli lähtenyt kylmää ilmaa pakoon ja lentänyt ikkunasta suoraan kreivin huoneeseen, missä hyttysen mielestä kai tuntui olo mieluisalta, sillä se surisi puhtaassa viattomuudessaan hyvin iloisesti ja kauniisti, aavistamatta mitään upeassa huoneessa vallitsevasta surusta ja kärsimyksestä. Hyttynen karkeloi ensin ikkunaruudulla, jonka jälkeen se lähti huoneeseen lentelemään.
Ajattelin itseäni ja vertaisteni kohtaloa, vastasi metsästäjä surunvoittoisella äänellä; iloisina ja onnellisina me surisemme hyttysten lailla, niin kauan kuin olemme korkeitten herrojemme suosion auringonpaisteessa ... mutta kun me sen suosion kadotamme, on meidän kohtalomme kuin kuolevan hyttysen ... enkö ole oikeassa, tiedän armonne?
Oli päästy matkan päähän, ja aavistus sanoi, että täällä olisi hyvä olla. Lähimmällä naapuritunturilla näkyi kuin pieniä hyttysen kokoisia pilkkuja. Ne liikkuivat, vetäytyivät yhteen parviksi, sitten parvet taas hajaantuivat, ja taas ilmestyi uusia pilkkuja. Kaikki seisoivat ääneti ihmeissään, sitten Pekka huudahti: "Peuroja!" Oliko mahdollista, että nuo sadat tummat pilkut olivat peuroja?
Samalla kun kreivin kasvot näyn johdosta kuvastimessa aivan jähmettyvät, kuuluu hänen korviinsa ääni kuin jostain maan alta: Sinä olet surissut niinkuin hyttynen ... niinkuin hyttysen tulee sinun myöskin kuolla! Kuka siellä?... Sinäkö, s tana!... Mille sinä irvistät?... Ja mitä sinä mutiset?... Mitä tahdot?... Kuka on käskenyt sinun tulla tänne, lurjus?
Amtmannin rouvalla lienee ollut oikein päivällisen riittämättömiin varoihin katsoen, homeopaatiliisesti pieni pata, joka kiehui liedellä ja kaksi teurastettua pientä kyyhkyistä odotti sitä hetkeä, jolloin huolellinen käsi heidät pataan panisi oli niin hiljaista kyökissä, että voi kuulla sinne eksyneen hyttysen surinan ja sen heikot sysäykset akkunan ruutuihin.
EERO. Pistele sinä vaan, ei hyttysen noukka aikamiehen ihoon pysty. Tuopa minulle vähän maitoa juodakseni, Elli! ELLI. Minä tuon heti, kun olen vaan Mustikin loppuun asti lypsänyt. EERO. Saattaisit sinä tulla tännekin juomaan. ANNA. Ei ole tarvis vaivata itseään, ellei tahdo, koska on vara piikaa pitää. ANNA. Odota, saat viedä astian pois samalla.
Kun kärsimyksen kalkki on kohonnut kukkuralleen, tarvitaan ainoastaan pieni pisara saamaan sen kuohumaan ylitse. Siksi kreivikin nyt näin kauheasti riehahti. Hän syöksyi poislentävän hyttysen perään, joka kumma kyllä, oli välttänyt iskun, aikoen tappaa sen, saadakseen edes sillä tavoin purkaa epätoivoaan, joka oli särkeä hänen sydämensä.
Hän sai havaita, että Herran teissä ei ole pienintäkään epävakuutta, vaan kaikkein vakavinta totuutta, että rankaistus ennemmin taikka myöhemmin seuraa syntiä, ja että kaikkein pahin, joka täällä maan päällä voi syntistä kohdata, ainoastaan on kuin hyttysen purema sen madon suhteen, joka ei kuole, ja sen tulen, joka ei sammu.
Tästä veistelimme kaikenmoisia kappaleita; niitä oli jos yhdeksäänki sähtiin, ja vaikea olisi sanoa, mitä ne mikin esitteli. Soittokoneista rakastimme enimmästänsä viulua. Näitä tehtiin ensin päreestä, ja jouhesta pantiin kielet. Mutta kun näistä lähti vaan kuin hyttysen ääntä, eikä se tyydyttänyt korkeimman maun vaatimuksia, niin ruvettiin tuumimaan, mitenkä saataisiin taloon oikea viulu.
Päivän Sana
Muut Etsivät