Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Luostarin priior tuosta säikähtänyt, suuttunut ja huutanut kuolevalle: »Pyhät veljeni jos sinä viettelet multa, olet kirottu, saat tuta helvetin tulta!» Ja katso! Vanhus noussut vuoteeltaan. Hänen kasvonsa kirkastuneet, hän tuijottanut kaukaisuuteen... »kuin kuvaan, kuin korkeimpaan ihanuuteen.»
Niinkuin mielet, aseman meille näennäisestä edullisuudesta huolimatta, nyt ovat kahden vaiheella, ei olisi todellakaan tarvinnut muuta, kuin että joku, ruumissaattueen kulkiessa kutsuntapaikan ohi, olisi siellä huutanut: »Haudastaan nousi hän muistuttamaan teitä velvollisuudestanne!» tai jotakin semmoista, sanoja ne kyllä löytävät ja osaavat niitä käyttää, niin olisi kaikki tai ainakin hyvin paljon voinut olla menetettyä.
LALLI: Tuhannet tähdet silmissäni sinkoilivat. Oli niinkuin olisi maailma loppunut ... ja minä seisonut yksin pitkän pilven päällä ... ja huutanut korvaani ääni yöstä, ympäriltä, korkeuksista, syvyyksistä: »Kaikkivalta! Kaikkivalta!» KERTTU: Kuka huusi? LALLI: Minä. Oma ääneni se oli. Minä olin yksin. Ja minä huusin, huusin niin paljon kuin jaksoin: »Kaikkivalta! Kaikkivalta!»
Bartholdus Simonis. Kuinka silloin olisit tehnyt? Anna. Ensin olisin ampunut ja sitte huutanut apua voimiani myöten! Bartholdus Simonis. Oikein niin sinun olisi tullut tehdä... Ehk'ei tässä olekkaan syytä suuttua sinuun... Mutta ole toisten paremmin varoillasi! Anna. Hyvä herra! Uskallanko ... tohdinko kysyä teiltä, jos meidän miehet tänäpänä saivat voiton?
"Hänellä on vaan se vika, että hän on liiaksi tottelevainen, ja että hän aina poostavin mukaan tekee mitä hänelle tehtäväksi uskotaan". Kauppias oli kerran vihapäissään hänelle huutanut: "Mene helvettiin", ja poika-parka oli itkussa silmin kysynyt, mistä sinne tie kävisi.
Vaan vielä kerran koetti Anna pyynnöllä ja nöyrällä rukouksella saada vierasta jättämään hänet. Anna parka ei tuntenut tätä herraa. «Sinä uppiniskainen nainen, pilkkaatko sinä minua!« Ja nyt oli Anna, jonka voimat olivat loppuneet, herran sylissä. «Viattomuuden apu, orpoin auttaja, joko jätät lapsesi!« huokasi Anna. Anna ei viattomain apua turhaan huutanut; orpoin auttaja lähestyi jo.
Hän ei milloinkaan häntä hemmotellut; kuuden kuukauden vanhana hän jo sai totutella nukkumaan yksinään. Ei hän milloinkaan antanut hänelle ruokaa muuten kuin määrätunnilleen, vaikka hän kuinkakin olisi huutanut. Milloinkaan hän ei antanut hänen puhua lätystämällä eikä sallinut kenenkään puhutella häntä lapsenkielellä, vaan vaati jo alusta alkaen, että hän lausui kaikki sanat selvästi.
Torjua ryntääjän ois vain joku kuoloton voinut, konsa hän karkasi päin läpi portin, liekkinä silmät. Kääntyen miesvilinässä hän iliolaisia kutsui ryntäämään yli muurin, heit' ei huutanut turhaan. Koht' osa karkasi heist' yli muurin, kautt' avoportin tulvasi toisia taas. Tasalaitain laivojen turviin danaolaiset riensi, ja suunnaton soi sotamelske. TAISTELU LAIVOJEN
Mutta ei kukaan ole häntä niin taitavasti petkuttanut kuin eräs tunnettu naapuri, joka ei tosin ole huutanut hei! vaan sen sijaan on ottanut häneltä pantin toisensa perästä. Pelkäänpä, kreiviseni, että kuninkaalla nyt on apunaan mies, joka on hiukan kohottanut sidettä ja joka näkee selvemmin kuin me muut kaikki. Mahdollista. Mutta varmaa on, että sama mies on suurin "hei" huutajakin.
Varhain tänä aamuna oli hän huutanut miehensä ja pojan tykönsä: "Minä olen terves, minä menen ulos, jos vaikka henkeni heityisi, sen parempi, ainoasti minä kerta saan asian selväksi ja päätetyksi. Menkäätte ulos molemmin, minä tahdon pukea itseni vienosti nyt. Tänä aamuna pitää kihlaus tapahtua Myllärin Elsan kanssa!
Päivän Sana
Muut Etsivät