Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Nyt rupesi se wiimein heltimään ja saunan sisältä kuului aika rytinä ja romina. Samassa kajahti sieltä myös jokseenkin äreä ääni: "no mikä siellä nyt on?" "Awatkaa wieraalle owi! Minut käskettiin saunaan maata", huusin minä ulkoa.
"Nastjenka," huusin minä nyyhkyen, "Nastjenka! Oi, Nastjenka!" "Riittää jo!" sanoi hän, tuskin hilliten itseään, "nyt on jo kaikki sanottu, eikö niin? Niin ja te olette onnellinen ja minä olen onnellinen, eikä enään sanaakaan siitä. Puhukaas jotakin muuta!" "Niin, Nastjenka. Kyllin siitä, nyt olen minä onnellinen. Nyt, Nastjenka, nyt puhukaamme jotakin muuta, oitis, minä olen valmis."
Hän tahtoi nousta jotakin ottamaan, mutta ei voinut, sillä jalat eivät häntä kannattaneet. Minulla ei ole voimia, sanoi hän uudestaan hädissään. Odottakaas, sanoin. Ja minä avasin oven ja huusin pukijaa. Tuokaa minun sampanjani, sanoin, ja odottaessani pitelin Crangierin kättä, joka vapisi kädessäni kuin pelästyneen linnun ruumis. Teidän on juotava lasi, sanoin minä: se antaa teille voimia.
Sanokaa, Heikki, että tuovat meille sadenutut mukaan, illalla tulee ehkä kylmä, huusin hänelle vielä jälkeen. Ja sitten mennä huristettiin eteenpäin. Puut vilahtivat ohitsemme, pellot ja niityt pyörähtivät taakse, uusia näkö-aloja aukeni eteen. Otto oli taitava ajaja, hyvässä turvassa istui, kun hän oli ohjaksissa. Siinä oli tarmoa ja väkevyyttä tuossa suorassa, hoikassa vartalossa.
"Isä, isä!" huusin minä tuskallisesti ja toistin rukoukseni päästä sisään. "Mene! älä kiduta minua!" huusi hän maltittomasti ja meni huoneen toiselle puolelle. Minun täytyi totella, ett'en häntä ärsyttäisi, ja menin pois silmänräpäykseksi. Alhaalla paloi lamppu ja minä menin hänen huoneesensa, järjestääkseni kaikki yöksi.
TASSO. Jo liian hyvin tiedän, ettei sulle sen päivän jälkeen, mi vei hänet, kukaan sun puhdast' iloasi korvannut. Kuink' usein rintaani se viilsi, usein sai lehdon rauha kuulla tuskani! Ah, huusin, siskolleko yksinään lie suotu kallis olla kalliilleni! Muu kukaan eikö luottamustansa siis ansainne, muu sydän eikö niin kuin hänen syki? Sammuiko jo äly ja henkevyys?
Kysyin, oliko kukaan miehistäni haavoittunut. »Ei yksikään!» vastattiin. »Ei sitten hätää, soutakaa eteenpäin!» huusin minä, ja miehet tekivät työtä käskettyä. Kun olimme siten päässeet lähemmäs, räiskäytti vihollinen toisen yhteislaukauksen.
Ja minä, päässä side kauhun, huusin: »Oi Mestari, mik' ääni tuo? ja keitä nuo, jotk' on niinkuin suuren tuskan orjat?» Hän mulle: »Tää on tila kurja niiden kuolleiden onnetonten, jotka eivät ansainneet moitett' eikä kiitostakaan. Heill' osa enkeleitten on, jotk' eivät kapinass' olleet, eivät uskolliset, vaan itseksensä, irti Jumalasta.
Peggotty, kuin minä huusin häntä, juuri kuin hän oli ulos astumallaan. Mutta minä sanoin häveliäästi hyvä Jumala, kuinka kaikki palajaa mieleeni niin pitkän ajan perästä! "
Totta hän minut korjaa! puhkesi hän vapisevalla äänellä. Korjaa, korjaa, korjaa! huusin tuskissani kuin puukotettu. Se on siis totta! Mitä ajattelitkaan silloin? Tuskin mitään. Tottelin vaan vetoa. Et ole koskaan neuvonut minua ajattelemaan, vaan nöyrästi uskomaan ja tottelemaan, muistutti minulle tiedonpuusta syönyt tyttäreni. Se oli katkeraa.
Päivän Sana
Muut Etsivät