Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Hymyily katosi hänen huuliltansa ja otsa alkoi kärsivästi rypistyä. On mahdoton kuulla mitä puhutte, huusi Maslova räpyttäen silmiään ja yhä enemmän rypistäen otsaansa. Minä olen tullut... »Niin, minä teen nyt sitä mikä on velvollisuuteni, minä kadun tekoani», ajatteli Nehljudof.
Tyyni hän oli, mutta veren pisarata ei löytynyt hänen kasvoillansa, ja hänen maksansinisiltä huuliltansa ei kuulunut yhtä ainoata sanaa koska hän kedolla syleili veristä, kuolletta poikaansa, katsahtaen pilviin.
Jospa vaan minä voisin tietää, mitä sinä tiedät ja tuntea niinkuin sinä tunnet, silloin saisin rauhan. Sinun täytyy opettaa se minulle. Sinun täytyy puhua minulle, niinkuin olet Markolle puhunut. Sinun täytyy ilmoittaa minulle salainen lohdutuksesi." Imettäjä vapisi liikutuksesta ja pannen hermottomat kätensä ristiin ummisti hän silmänsä ja hänen huuliltansa kuului rukouksen sanoja.
Olipa tuossa nokkinaa! Kyyhkysistä oli eräs valkoinen vallan rohkea: se lentää leyhytteli ensin Annin pään kohdalla, vaan viimein laskeusi hänen olallensa, ja huuliltansa syötti Anni lempilintuaan. Lauri ei ollut jouten hänkään.
Kirkkahammat vielä opetukset Tulvailivat hänen huuliltansa. Kansa kaikki kuuli ensi kerran Jumalaisen rakkauden ääntä, Jonka kosketusta joka rinta Sykähteli, aaltoeli kilvan, Pidättäen koska hengitystä Korkeinta armon julistusta Ahmiellen äänetönnä istuit.
Sinä olet multa voimani ryöstänyt, Liv, en saa sulta mitään rauhaa, sinä olet mielessäni yöt ja päivät oi, voisitko minua rakastaa?" Hän tarttui Livin käteen ja painoi sitä rintaansa vasten; sanat tulivat niin tulisina hänen huuliltansa, hän ei itse tietänyt mitä puhui. Liv päästi rukkinsa; rintansa aaltoili, hän ei tietänyt mitä ajatella. Viimein laski hän päänsä käsihin ja purskahti itkuun.
Hänen päänsä oli vaipunut syvälle rintaan, ei ääntäkään tullut vastaukseksi hänen huuliltansa, mutta kirkkaita kyyneleitä putoili hänen silmäripsistänsä. "Minun ei oikeastaan pitäisi enää tuhlata sanaakaan, vaan suoraan ottaa, mikä minun kerran on", jatkoi toinen. "Pyytääkö linnun pyydystäjä pikkulinnultaan lupaa saada pitää hänet?
En tiedä, tokko kuningas katui sitä jäykkää itse-pintaisuuttaan, joka hänet oli saattanut tähän kurjaan tilaan; puhuvan en hänen siitä kuitenkaan koskaan kuullut; en valitusta, enkä katumista kuullut koskaan hänen huuliltansa. Miestensä saapuvilla osoitti hän itsensä yhtä rauhalliseksi ja huolimattomaksi, kuin seisoisi hän vieläkin voittamattomana urhoollisen armeijansa etu-kynnessä.
Mutta eipä sanat unen houreheena Hänen huuliltansa käyneet; häiriöttä Mulle kuiskaeli hiljahinen ääni. Siinä hetken mietiskelin, kuultelin mä Alla koivun rauhaisena kesä-yönä. Mutta silmäni tok' vihdoin ylösnostin, Luoteiseheen loin pois varjovista lehdist; Mutta kauvan seisoin hämmästynnä Nähtyäni kuvauksen kumman. Tämä oilko mielihoureen synnyttämä, Tahi ilmestyvä kaukahinen mailma?
Ja Sunkreini selitti asiata, selitti laveasti ja juurta jaksain. Himokkaasti otti Mari jokaisen sanan hänen huuliltansa. Niinkuin parantava palsami oli hänestä tuo levollinen, rakkautta henkivä puhe.
Päivän Sana
Muut Etsivät