Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Enkö minä unesi johdosta selittänyt, kuinka vandaalisota päättyisi?" "Sinä saat selittää tämänkin unen. "Sinä tiedät, että minä epäilen parhaankin suunnitelmani toimeenpanemista, jos yksikään ennusmerkki on sitä vastaan. Kuule siis. Mutta" hän katsahti huolestuneena vaimoonsa "mutta muista, että se oli uni ja että ihminen ei voi mitään unilleen." "Tietysti! Ne lähettää Jumala.
Astuimme portaita ylös pieneen ylishuoneeseni, ja sinne tultua pysähtyi Maggie keskelle laattiaa ja katseli ympärillensä, minun vajotessani istuimelle, liian väsyneenä, onnellisena ja huolestuneena tietääkseni mitä tehdä. "Täällä on hauska", sanoi hän, "vaan miten kummallista, kun kaikki on samassa huoneessa, vuoteenne, istuimenne, teeastianne ja kattilanne!
Ja luotuaan melkein tietämättään katseensa Julieniin, hän näki miehensä seisovan oven suussa hirveän kalpeana, tuijottaen kreiviin. Huolestuneena meni hän miehensä luo ja kysyi häneltä hiljaisella äänellä: Oletko sairas? Mikä sinua vaivaa? Johon toinen vihastuneena vastasi: Ei mikään Anna minun olla. Minun on kylmä. Kun he olivat siirtyneet ruokasaliin, pyysi kreivi saada laskea koiransa sisään.
Niin sanoivat Jaakosta kaikki: hänen vanhempansa, sisaruksensa, tädit, naapurit ja kaikki tuttavatkin. "Voi kuitenkin, kuinka hän on tuhma", sanoi isä huolestuneena, nähdessään Jaakon itkevän ja valittavan, sill'aikaa kuin koira makeaan suuhunsa söi hänen voileipänsä.
Laiva keinuu aalloilla laitatuulessa, joka puhaltaa ulkoa pimeältä ulapalta ja murtaa tuon tuostakin aallot vihaiseksi vaahtopäiksi vedenalaisilla salakareilla. Luotsi kulkee kahakäteen ahtaalla komentokannella ja tähystelee huolestuneena milloin kallioita ja kareja, milloin taivasta. Hän ajattelee ääneensä: Mikä ihme tässä on? Onko tässä joitakin uusia salaisia merivirtoja, joita en tunne?
"Ei mitään, Fede", sanoin, "ei mitään Kor jota kertoa voisin. Olin voinut pahoin koko yön, enkä tänään ole entiselläni. Ei se mitään vaarallista ole." "Se on kylliksi vaarallista", sanoi Kor huolestuneena. "Tiedän kyllä miten asian laita on; te huolitte itsenne kuoliaaksi veljenne tähden, enkä minä voi hankkia tietoja hänestä."
Mutta hän oli kyllin viisas vastatakseen: tuhat vuotta vanha. Niin, niin! Se on myöskin totta. Mutta kuuleppas nyt, sanoi jättiläinen voitostaan varmana: Mutta mitä se on, jota en minä ole ja jota et sinäkään ole? Krokotiili, vastasi Matti. Krokotiili ... mitä se on? No, sopuli, jos sen paremmin ymmärrät. Sopuli? No, se on kyllä myöskin totta, arveli jättiläinen huolestuneena.
Päätös oli tehtävä ja sen tein ennenkuin paikaltani nousin. Hedelmäpuun lehdet kimaltelivat auringon valossa. Astuin portaita alas keittiöön, joka oli autio ja tyhjä, ja pitkitin matkaani puutarhaan, jossa kaikki oli entisellään. Siellä oli muutamia mettiäisiä, jotka kevätpäivän oikullinen ilma oli vietellyt pesistänsä, ja jotka nyt huolestuneena lensivät hunajakukkasia etsien.
Ei tämä ole lasin leikkaama haava, se on koiran purema, sanoi kamaripalvelija, näyttäen vanhalle Larssonille pojan kättä, joka vuoti verta syvästä, peukalon ja etusormen välillä olevasta haavasta. Ehkä siellä oli koira pimeässä, vastasi Eerikki hämillään. Minä lähetän tänne henkilääkärini, sanoi kuningas huolestuneena. Mätäkuu alkaa, eikä tiedä, vaikka koira olisi ollut vesikauhuinen.
Valvoi huolestuneena, samoin kuin minäkin? Jospa olisin uskaltanut avata ovea mutta se oli mahdotonta, minulta puuttui rohkeutta. Värisin vilusta, hampaani löivät loukkua. Hiivin hiljaa pois, heittäännyin vuoteelleni ja itkin.... Enhän taaskaan tahtonut uskoa tätä kaikkea todeksi seuraavana aamuna kun heräsin. Lasten äänet koskivat hermoihini.