Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
ANDRAEAS. Me tarkkuudella huolta pidämme, Ett' eivät turmeltumaan pääsisi Ja pilaantumaan hoidon puutteessa Ne hyväin avuin kalliit siemenet, Kuin sielussansa ehkä löytyvät, Vaan että hellän huolen suojassa Ne yhä kostumistaan kostuvat Ja vihdoin hedelmiksi kypsyvät, Mut pahat tavat, himot syntiset Ja ihmismielen rikka-ruohot muut Me aivan juurta jaksain hukutamme.
"Tämän olisit saanut jättää tuomatta." "Siitä tulee hyvä mies, jos vaan tulee isäänsä. Mutta mitä sanot, tahdotko minut vaimoksesi vielä, vai et?" "En suinkaan minä tuota murjaanipoikaa rupea elättämään." "Ketä sinä sitte olet elättänyt koskaan? Minuako? Ohoh! Poika on minun ja minä siitä pidän huolen.
Mutta toinenkin huolen aihe oli hänellä. »Murteitten taistelua», joka aiheutui siitä, että kukin suomea käyttävä kynäniekka käytti oman synnyinseutunsa kansankieltä, oli kestänyt jo vuosikymmeniä eikä ollut vielä tauonnut, kun Juteini jo oli kirjailijauransa lopputaipaleella.
Senpä huomaa huolen lapsi, Lausuu sydämmestä synkeäst: »Miekkohinen metsähiiri, Onnellinen kanto-koturi, Ei ol karjas kurjan teillä, Ei sua uhkaa viha vanhimpais.
Nämä seurasivat kaikkia hänen liikkeitään mitä syvimmän huolen valtaamina. Kron, kuiskasi hän miehensä korvaan; joku hiipii tuolla oven takana... Mene sinne varpaillasi ja katso, kuka siellä on. Kivalteri noudatti kehoitusta ja avasi äkkiä oven. Se on Karin, huusi hän. Mitä sinä tahdot? Sinäkö siellä oletkin, senkin piru! huusi rouva; tule tänne sisään ... tule silmänräpäykseksi!
Sitten vielä teetti hän vireästi työtä niissä kulta- ja hopea- ja muiden metallien kaivoksissa, joita maassa oli, ja oli ensimmäinen kuningas Granadassa, joka antoi lyödä nimellään varustettuja kulta- ja hopearahoja, jonka ohessa hän myös piti huolen siitä että rahat taitavasti lyötiin.
Suomen oikeus, Suomen vapaus tunnustettu tuolta puolen, mistä joka merkkitapaus meille oli aihe huolen? Kysyy, katsoo Suomen kansa: Naapurissa nähdään unta! Vaiko ollaan valveillansa, vapaa koko kansakunta? Ihmis-oikeus istutettu maahan, missä äsken vainen viihtyi hukka, viihtyi kettu, vaan ei kunnon kansalainen? Kaikuu hurraahuudot vastaan: »Vapaus, vapaus meille, teille!
Ei ensinkään ansaitse ajatella sitä, mitä on tapahtunut, kyllä minä pidän huolen Aliinan tulevaisuudesta. Neiti Jenny meni ja jätti toiset keskenään. Huuhdo nyt silmäsi vedellä, neuvoi Iida. Voithan sinä kumminkin vielä lähteä kävelemään, niin etsitään Hilja, sekin näytti jäävän pahoilleen. En minä lähde minnekään, sanoi Aliina. Tulkoon Hilja tänne, jos haluttaa.
Silloin he äkkiä kuin keskinäisestä suostumuksesta kääntyivät toisiaan katsomaan, heidän silmäteränsä imeytyivät toisiinsa, he huomasivat olevansa alasti eivätkä hävenneet... Heidän huulensa yhtyivät, heidän sielunsa soutelivat ja joutelivat toisissaan, aika ja paikka haihtui heiltä ja he sulivat suudelmaan niin kuumaan ja iankaikkiseen kuin he olisivat tahtoneet huoahtaa siihen sydämensä kaiken tuskan ja hädän, huolen ja ikävän... Huoahtaa pois menneiden vuosien ja vuosikymmenien mustat muistot ja apeat mielialat, synkkinä, peljättävinä, musertavina langenneet päivänlaskut ja harmaina, yksitoikkoisina sarastuneet huomenkoitot, öitten kauhunkuvat ja hirmuisten, päättömien, hitaasti vierivien päivien epätoivoiset tuijotukset... Huoahtaa kerrankin ennen kuolemaansa ja peseytyä puhtaiksi kaikesta elämän loasta, pilkasta ja häpeästä.
Koska vanhus neidon sanat kuuli, näki turvattoman vierellänsä, taas hän äänell' äänsi murtuneella: »Voi nyt, voi nyt sua, tytär parka! Auvon auvo, turvattoman turva, huolen hoiva, taatto, veikko, sulho, kaikki tuossa kadonnut on sulta, mennyt kaikki, mitäkään ei jäänyt.»
Päivän Sana
Muut Etsivät