Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Alppipurot, jotka pitkinä, valkeina rihmoina riippuivat rinteitä pitkin, säestivät äskeisen sateen paisuttamina tavallista voimakkaammin metsän huminaa ja taivaan rannalla kylpivät hohtavat lumihuiput aamuauringon valossa. Pieni kaistale vain suuresta, avarasta maailmasta, mutta miten valtava se kauneus, joka siihen mahtui.
Minä aijon varhain nousta ylös huomenna ja kysellä asiaamme joka ikiseltä ihmiseltä, jonka näen." Kapteeni löi taas polvelleen kädellään ja samassa tuli ravintolan isäntä sisään tuoden kaksi kapeata kynttilää. "Teidän huoneenne," sanoi hän, "ovat ylikerroksessa. Vuoteet ovat hyvät, mutta tuulen huminaa te kuulette siellä." "Sitä olen ennenkin kuullut," vastasi kapteeni.
Tiedättekö, että minun tekee kovasti mieleni lukea ja oppia. Olen setä Jaakon johdolla lukenut latinaa samalla kuin pikkupojatkin. Kaarinalla on muuten parempi pää kuin minulla. Hänen eikä minun olisi pitänyt päästä Helsinkiin näkemään kaikkia niitä viisaita miehiä, mutta kun Robert oli valinnut minut seppeleensitojakseen... Voi, millaista hälinää ja huminaa se oli!
Mitä he laulavat? kysyin vierelläni kykkivältä, öljykaapuiselta olennolta, joka näytti katsovan sinne ylös niinkuin minäkin ja koettavan samoin kuunnella myrskyn halki. Eikö kuulukin niinkuin suuren kuoron huminaa? He laulavat Niniven lasten laulua, vastasi puhuteltu. Etkö näe, sairaat jättävät vuoteensa, kuolleet hautansa...? Kaikki kansa yhtyy juhlavirteen.
"Mutta eipä kestänyt kauan ennenkuin kuulimme myrskytuulen tapaista huminaa, ja palmupuun korkuinen ihminen astui sisään linnaan. Hänellä oli vain yksi tulipunainen silmä, hänen kasvonsa olivat aivan mustat, ja sieramet ammottavan suuret. Hän kävi penkille istumaan ja tarkasteli meitä. Me vapisimme pelosta ja kauhistuksesta.
Ja kun nyt syöt hiukan ja panet pitkäksesi vähäksi aikaa, niin olet terve kuin pukki nousemaan junaan Lappeenrannassa. Oli yhtä huminaa Lappeenrantaan tulo, tavarain kärryihin kanto ja kiivas ajo kaupungin läpi ylös seurahuoneelle. Antti oli Kallen ja Niemisen vietävänä, ja Pekka sai tulla perästä, jos tahtoi.
Ja ylhäältä aavasta, koleasta avaruudesta kuului aina kasvavaa huminaa, joka kummallisen kylmänä, soinnuttomana ja yksitoikkoisena vastasi vetten hetki hetkeltä paisuvaan huokaukseen. Epäilemättä oli rajutuuli tulossa.
Hän oli käynyt lasta katsomassa. Se valitti, ensi kerran. Hän näki lapsen kamppailevan kuumeen kynsissä eikä voinut auttaa. Viimein hän heittäytyi vuoteeseensa. Makasi siinä ja kuunteli tuulen huminaa ja sateen rankkaa valumista. Surkean ikävä yö tästä varmaankin tulisi luostarisaaren pyhä yö. Hän heräsi siihen, että pimeässä seisoi joku hänen vuoteensa vieressä voivotellen.
Hän kuunteli humina ei lakannut; mutta sen ääni oli niin epäselvä ja kaikkea omituisuutta vailla, että se yhtähyvin saattoi olla tuulen huminaa jonkun kaukaisen lehdon latvoissa, tai kenties sateesta paisuneen puron solinaa, joka tavallista kovemmalla äänellä laski vetensä hidaskulkuiseen Maas-jokeen.
Sun sydämes on noiden vallassa, Joill' ovat kasvot niinkuin antura Ja suussa surullinen ulina. Siis pidä heidät, mutta lsebel Ei ystäväsi enää olla voi. AHAB. Jo herkiä! Sa raastat sydäntäni! ISEBEL. Sa etkö raasta mua. Joka isku, Mi Baaliin tähdätään, se minuun sattuu. Niin työläs kuin on lämpöä ja tulta Ja huminaa ja tuulta eroittaa, Niin työlästä on Isebel ja Baal Eroittaa toisistaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät