Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Minä näen ikkunassa jotain, joka on punaisen nutun näköinen. Mitä siellä myydään?" "Kaikellaista teetä ja sokuria, ja kynttilöitä, ja huivia, ja nuttuja, ja hameita, ja hiirenloukkuja, ja postipaperia; ja Mrs Bawtry ostaa Will raukan koria, ja myy ne paljon korkeampaan hintaan kuin hän itse niistä maksaa." "Se näyttää olevan sievä tupa ja sen takana on maakappale ja puutarha." "Niin.
Ihmiset olivat melkein kaikki körtteihin puettuja, eikä näkynyt yhtään koreata huivia naisten puolella. Saarnan aikaan istuivat ne hiljaa ja liikkumatta ja kuuntelivat hartaalla huomaavaisuudella. Hän ei saarnannut, vaan puhui, puhui kirkossa niinkuin kotonaankin. Uupumatta jaksoin minä kuunnella häntä loppuun saakka. Ja yhdessä me taas astelimme kirkosta pappilaan.
Tultuaan portin taakse korjasi Annikka huivia päässänsä, suoristi hameensa laskoksia, kasteli hiukan huivin nurkkaa ja pyyhkäisi sillä poskipäitään. Ja totta puhuen: hän olikin kaunis.
Tänlaista huivia ei koko paikkakunnalla ole muilla kuin Aholan Helenalla, sen jokainen tietää ja tuntee... Nyt, tyttö, olet vallassani! Luulin kuulleeni tuvasta liikettä, mutta eihän täällä ole ketään... Helenakin on poissa... Kummallista, mihin on lapsi mennyt? Helena! Uuh, kuinka kolkko ja pimeä siellä on. Helena, Helena! Ei kuulu vastausta.
Leuka häntä itseäänkin ilahutti, se oli etuisampi kuin monella muulla. Hän tutki tarkkaan, onko huivi kaunistukseksi vai eikö, ja heti se selvisi siksi, että parempi on olla ilman huivia, se vain varjosi juuri tuon kauneimman alan. Huivin ollessa ei jäänyt kuin silmät kauneinta, ja niistäkin oli hänellä paha pelko, että jos ne ovatkin rumat, niin mitenkä sitten!
Minä näen kaikki jo edeltäpäin: loistavat häät, jotka saattavat koko Newyorkin liikkeelle; kalliita kiviä, kasimiri huivia ja äärettömän paljouden kukkia; kaikki huoneet ylös alasin; soittoa, hälinää ja meteliä; triumfi-retkiä kaikkiin kylpy-laitoksiin; matkan Europaan ja sitten takaisin Newyorkin seura-elämään.
»Niinkuin sanoin, niin minä syötin siellä hevostani ja läksin sitte iltahämärässä ajamaan. Kun pääsen niitylle talon alle, niin kuulen äkkiä jonkun juoksevan takanani. Unohtuiko minulta jotakin? ajattelen minä ja pysäytän. Se juoksija on semmoinen pieni sievä tyttö, ilman huivia ja posket punottavat. 'Jäikö jotain? kysyn minä. 'Jäi', vastaa tyttö ja katsoo varpaisiinsa.
Luulen, että se kuitenkin oli seuraavista aiheista kokoonpantu: isä on ulkona, ja minä olen täällä ... niillä on, noilla molemmilla, silmälasit, joiden yli katsovat, ja pitkät laihat sormet ... niillä ei ole huivia kaulassa eikä palmikkoa niinkuin äidillä, vaan kaulus niinkuin herroilla ja tukka käärössä pään päällä ... ne puhuvat ruotsia ja kutsuvat isää »herr pastorn» ... vaikka minä sanoin olevani Kusti, kutsui tuo, joka äsken oli tässä, mutta joka nyt kalistelee kuppia toisessa huoneessa, minua Gustafiksi ... ja tähänkö minun pitää jäädä asumaan, yksin heidän kanssaan, kun isä lähtee pois ... ja tämäkö nyt on se kaupunki, jonne olen niin halunnut?
Kun viimeinenkin vaunu oli lyhtyineen suhahtanut hänen ohitsensa, oli hän jo vesipumpun luona, ulkopuolella suojaa, ja joutui tuulen pyörteeseen, joka kiskoi irti huivia hänen päästään ja kietoi toiselta puolelta tiukkaan hameen hänen juoksevien jalkojensa ympäri. Tuuli riuhtasikin huivin pois, mutta hän yhä vaan juoksi.
Ihan surkutteli sekin, puolet putelin hinnasta olisi riitänyt hyvin hyvästi apulaisnaiselle maksaa, niin ei rouvan olisi itsensä tarvinnut mennä rantaan pyykkiä sotkemaan, niin pakisi Kuivalaiska ja sen hän sanoi oikein niinkuin minun suustani ikään. Kyllä tästä pian kurjuus loppuu, kuhan saan kankaan valmiiksi. Sitten panen huivia ja ne kulkevat kaupaksi ikään kuin siivillä!
Päivän Sana
Muut Etsivät