Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Tuo Jumala toinen miesi, Toinen miesi ja parempi, Jok' ei virsi viinan kanssa, Ei tuiski tupakan kanssa, Huiski ei humala päässä, Piippu suussa ei pitele; Jok' ei heitä heinäteille, Eikä saattele salolle, Jokiteille juohattele, Kylmätä kylävälille; Riko ei rintaristiäni, Katko kaulaketjujani, Korvakolttuja murota, Sorra kullan sormuksia. Ei naitu naintavuonua.
»Ei maata alemmaksi, kuolemata ei pahempaa!» kaks susta sivakkata, kaks sompasauvaa, harmaa sarkatakki ne lehahti ja törmäll' lumi tuiski, kun tuli, kallellansa puuhkalakki ja kaulass' suuri siniharmaa liina, mi siiven tavoin olkapäillä huiski, kuin nuoli Hannu poikain joukkoon jäälle, Hans Vilhelm Pouttu, koulun Catilina.
Elämä oli taas tullut entiselle tolalleen, taloudellinen taivas selvinnyt noista mustista pilvistä ja nyt hän tuon rakennuksensa keskellä huiski ja hommasi kuten maalari poutasäällä maalattavan taulun ääressä. Ja kun tuli kaupungista, kehui hän Kaisalle että on jyviä, on rahaa ja kielsi ettei tarvitse surra ... ei ole hätää. Mutta kun pieninkin vastus kohtasi piti Kaisan ruveta kehumaan.
"Kuinka sinun on laitasi äiti?" kysyi hän. "Sinä et saa tulla sairaaksi nyt; kun juuri olemme löytäneet toisemme ja muuten kaikki on niin hyvin!" Gunhild huiski häntä pois kädellään. "Ei nyt, ei nyt", rukoili hän, "ei mitään siitä. Sitten! Herra Jumala sitten!" Bård ja Anna katsoivat toisiinsa. Tämä herätti heissä pahan aavistuksen; he eivät mitään ymmärtäneet, mutta surullisiksi he kävivät.
Iloisna Halli sinne tänne tuiski, Mut eukko sattui rotkoon lankeemahan, Myös ukko lankes, kuin men' auttamahan, Ja Halli raukan häntä vaan nyt huiski. Ei tyttö kuullut heidän huutoansa, Ei mykkä voinut avuks ketään huutaa, Nyt Halli parhaaks näki, mitäs muuta, Ruveta äänen heidän puolestansa. Ja Hallin äänen matkamies jo kuuli. Hält' avun saikin vanha kurja väki. Sokea! Rampa!
Toisista lehmistä eronneet hyönteiset keräytyivät hänen ympärilleen, niin että yhtenä pilvenä pörisi ja surisi paarmat, tuppipaarmat, tökkijäiset, kärpäset ja monenmoiset hyönteiset. Eikä ne vähääkään hälvenneet, vaikka lehmä hoikalla hännällään myötäänsä huiski, kopisteli jalkojaan maahan ja puisteli päätään niin että suuret korvat löpisivät kasvopäihin.
Pitäis pikkuisen puhua, Virttä viskata vähäisen, Kiitokseksi kirjoitella Arvon miestä ahkerasti, Jos vaan antaisi ajatus Kiirehesti kirjoitella, Laulun laita selvitellä, Panna virtehen visusti, Puolen tuntia puhua, Tiiman verran tieustella, Kuin on tohtori totinen Kuleksinna kuulu herra: Aina itsensä alensi, Matkusteli maita pitkin, Kesätpä keräs runoja, Talvet lauluja tavoitti, Loruloita ilmi lonki, Huiski huonoissa tuvissa, Pikkuisissa pirttilöissä.
Kepillään hän pitkin matkaa huiski pieniä kiviä tieltä, että lensivät kauas pois, toiselle ja toiselle sivulle. Ja hän jatkoi puhettaan yhä enenevällä innolla: »Darwinin kehitysoppi on niin suuri voitto ihmiskunnalle, ettei vielä sen vertaista ole ollut. Se kerrassa repäisi halki verhon silmien edestä ja avasi äärettömät näköalat joka haaralle.
Etelässä syntyi lapsukainen Saarell' onnellisuuden. Isäns' oli päivä paahtavainen, Siskons' järvi hopeinen, Aamutähti äitinsä, Fenix lintu veljensä. Etelässä syntyi lapsukainen Saarell' onnellisuuden. Kevätlapsi kohos kehdostansa, Kapalonsa katkoen, Perhon siivin lensi lentoansa Poikki maiden, merien. Huiski taikasauvallaan Yli järven, yli maan. Kevätlapsi kohos kehdostansa, Kapalonsa katkoen.
Vielä oli äidillä voimia sen verran, että pyörähytti hänet kauniisti vatsalleen, nosti leningin helmat ylös ja huiski vitsalla paljaasen ihoon. »Elkää, hyvä äiti, elkää», ennätti Hellu rukoilla. Mutta pikku Anni heräsi hätään ja Hellulle tuli täysi työ. Molemmin käsin täytyi tuudittaa, ja laulaa yhtä kovaa kuin Petu kirkui.
Päivän Sana
Muut Etsivät