United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin sanottiin Helenalle, että hovijunkkari käskee ylös puheillensa. Siinä oli jotakin pelottavaa ja Helena alkoi aavistaa mitä se oli. No, Lelle sanoi pappa, kun Helena pujahti sisälle nyt on sinun meneminen rippikouluun, jo on aika, sinä olet 16 vuotta täyttänyt. Helenalla ei ollut aikaa ollut valmistua tähän muutakuin minkä nyt rappusia ylös juostessa oli ennättänyt arvata.
Hovijunkkari katsahti silmät pyöreinä tyttöön, ja pään nykäyksellä mittasi hänen pituutensa. Helena sen johdosta oikasi liian lyhyen tyttöhameensa ja katsoi taas pappaan. Kuinka? sanoi hovijunkkari. Et suinkaan sinä voi olla ripille menemättä. Etkö tiedä, ettet pääse edes naimisiin, ellet ole ripillä käynyt? Mutta minä kun en usko No, no, ei tässä maailmassa aina saa menetellä uskonsakaan mukaan!
Hovijunkkarille syntyi vielä isäukon eläessä kuusi lasta, joiden ikäväliä oli minkä kaksi, minkä puolitoista vuotta, minkä tuskin sitäkään. Nuorin lapsista ehti kasvaa yhdennelletoista. Sitten tapahtui, että näiden lasten äiti kuoli, ja vuoden kuluttua olisi hovijunkkari mennyt uusiin naimisiin, mutta siihen teki nyt isäukko kaikista jyrkimmän esteen. Tuuma ei ukkoa miellyttänyt.
Hovijunkkari oli estänyt yhden pojista niin sanotun Souvari-Heikin pääsemästä ripille samalla kertaa hänen tyttärensä Helenan kanssa. Muut rippikoululaiset olivat rovastilta vaatineet Heikin puolesta, mutta ei ollut mikään auttanut. Rovasti ei ruvennut tekemään vastoin Helenan papan tahtoa.
Eikö se samainen herra hovijunkkari, joka kirkossa keppiä heristi, eikö hän, sanon minä, juuri äskettäin ole teidän palkkojanne alentanut? Ja vertailkaa itseänne heihin. Heillä on hovit, heillä on pappilat, heillä on suuret, lämpimät, valoisat huoneet, heillä on ajohevoset, vaunut, heillä on herkut pöydillänsä, heillä on viinit kellareissansa.
Hovijunkkari läksi vihasena Helenaa käsiinsä hakemaan. Mutta ei Helenaa ollutkaan niin helppo löytää. Kyselyihin mikä vastasi sen olevan väenpuolella, mikä sanoi juosseen Taavetin kanssa kylälle, mikä oli vilaukselta nähnyt tallissa. Hovijunkkari palasi kiihoittuneena vaimonsa puheille.
Miehet, luvultaan kymmenkunta, alkoivat jo levottomina liikkua jalalta toiselle, katsella kattoon, ympärillensä, jalkoihinsa, jokainen odottaen hovijunkkarin kysyvän mitä on asiaa, että he saisivat vastata. Mutta hovijunkkari ei kysynyt mitään. Silloin yksi miehistä nopeasti pujahti ulos, ja vähän ajan perästä alkoi eteisestä kuulua rähisevää melua ja paljon askeleita.
Oli siinä sitten vielä hänen kanssaan kauneudesta kilpaileva kuningattaren hovineiti Stina Wrangel; oli valtioneuvokset Krister Horn ja Juhana Gyllenstjerna, jotka taistelivat keskenään vallasta; tallimestari Martti Reutercrantz, hovijunkkari Kustaa Gyllenstjerna ja monta muuta kuninkaan nuorempaa toveria, kaikki perhosia, jotka jo olivat alkaneet liihotella nousevan auringon ympärillä.
Pidä suusi kiinni! huusi hovijunkkari. Hän oli ainoa, jota tulokkaan kovalla äänellä huudetut sanat eivät olleet sanattomaksi äimistyttäneet. Helenan sydän tyrmistyi kokoon papan tähden, sillä hän tiesi, että pappa kun suuttuu ei voi hillitä itseänsä. Mutta tulokas ei ollut kuulevinaan semmoisia uhkauksia.
Kun hovijunkkari ei mitään vastannut, jatkoi humalainen: Jaa, jaa, palkat täytyy korottaa, kaikki vaan 10 prosenttia, ei yhtään vähempää, ja ellet hyvällä rupee niin mennään kaikki pois. Enkös minä oikeen puhu, pojat, mitä? Valttari, väkevä mies, otti humalaista niskasta ja työntäen ovesta ulos, sanoi: Vai niinkö sinä hovijunkkaria puhuttelet!