United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hovijunkkari antoi keskeyttämättä hänen puhua, pureskeli vaan viiksiänsä. Kun Helena oli lopettanut, ei hän sanonut muuta kuin: Onko siinä kaikki? Hyvä. Ja tiedätkö sinä, että sama herra on ottanut ajaakseen myöskin talonpoikien asian? Se tahtoo sanoa, jos vesisulku lasketaan, niin koko paperitehdas on mahdoton. Tiesitkö sinä senkin?
Hovijunkkari otti siis kartanon haltuunsa holhoojana. Hän läksi ensiksi Ranskanmaalle tutkimaan muutamia tehdasliike-seikkoja. Kun hän sieltä palasi, perusti hän koskeen uuden sahalaitoksen, jossa sahautti kartanon omaa metsää. Toisen puolen metsistä myi, ja laittoi samaan koskeen vielä kaksi muuta suurta tehdasta.
Sitä en toki saata olla mainitsematta, että Katariina Lillje perjantaina meni kihloihin hovijunkkari Palmfeltin kanssa, saman, joka kokonaisen vuoden paloi ilmitulessa Eeva Falkenbergin tähden; ole huoleti, veliseni, hän on niin varmasti kiedottu pauloihin ja kahleisiin, kuin minä olen vapaa, mutta... Tähän suljen kirjeen rakkaalta äidiltämme, joka, Jumalan kiitos, on terve, ja niinikään Torstenilta; hän on viime kesänä ollut Pyrmontissa kylpemässä.
Heidän ympärillänsä istui ainoastaan muutamia tuttuja pitäjän herroja ja tehtaiden isännistöstä ei ollut saapuvilla muita kuin hovijunkkari yksin. Kaikki he olivat vilkkaassa supatuksessa keskenänsä. Rovasti käänteli ruumistansa tuolillaan milloin toiselle milloin toiselle puolelle, sillä hänellä oli kauhean paljon selittämistä, neuvomista ja järjestämistä.
Mutta nähtyään hovijunkkarin liikkumattomana kyyristyksissä pöydän takaa tarkkaavan heitä, he nopeasti järjestyivät pitkin ovenpuoleista seinää ja vaikenivat, naamat pitkinä, silmät pelokkaassa odotuksessa. Itsepäisesti vaikeni hovijunkkari ja siirteli vaan silmiänsä yhdestä toiseen. Kului minuutti, toinen, kolme minuuttia. Hän vaan vaikeni.
Mutta yhtä asiaa en tahdo jättää mainitsematta: tottapa r. sisar muistaa hovijunkkari Kasperi Klingenstjernan, joka Jumalalle ja koko maailmalle oli velkaa; sodanjulistuksessa valitettiin muun muassa sitä, että hän oli velkaa venäläisille eikä tahtonut maksaa.
Ei. Eikä mitään kamarijunkkaria? Ei. No, mitä siellä sitten oli? Niin, eräs hovijunkkari. No, vihdoinkin, se oli kuitenkin hovicharge. Siis eräs hovijunkkari, ja hän? Niin, hänellä on vaan polttimo, ja... Vai niin, se on tuollainen ... hän käy ruotsalaisissa saappaissa ja elää elinkeinolaisena ... vai niin. Mutta, Liinaseni, nyt ovat asiat varsin toisin.
Mitä asiaa niillä on? kysyi hovijunkkari silmälasiensa päältä katsoen valttariin. Valttari, tietäen että hovijunkkari ei saa suuttua, koetti välttää selitystä. Mutta hovijunkkari sen huomasi, ja nyykäytti päätä, että ei se muka mitään tee. Silloin valttari kertoi mitä tiesi, kertoi metsäkokouksesta ja lakkopäätöksestä. Jaha, jaha, pani hovijunkkari, antaahan niiden tulla sisälle.
Helenan säikähdys ja hänen pienten käsiensä kosketus liikutti niin hovijunkkaria, että täplät kohta sulivat kasvojen yleiseen punaan, joka erittäinkin kiertyi silmien ympärille. Silmät kostuivat ja papan oli nähtävästi vaikea sitä peittää. Ja tapahtui ensi kerran se ihme, ettei hovijunkkari sairastunut kiivastumisensa jälkeen.
Jonka jälkeen Helena suuteli häntä ja meni hiljaa pois, aavistamatta puhuneensa viimeisen kerran papan kanssa. Murhenäytelmän loppukohtaus oli se, että hovijunkkari löydettiin hengetönnä oman huoneensa lattialta. Se oli viidentenä lakkopäivänä. Kun ruvettiin kyselemään kuka oli missäkin tekemisissä ollut vainajan kanssa sinä päivänä, tuli selville, että viimeiksi oli häntä nähnyt sosialisti.