Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Osat on jaettu seuraavasti: Erik XIV Jussi Snellman; Göran Persson Teuvo Puro; Kaarina Maununtytär Päiviö Horsma; Katarina Stenbock, Kustaa Waasan leski Olga Salo; Juhana herttua Oskari Salo; Kaarlo herttua Urho Somersalmi; Svante Sture Axel Ahlberg; Nils Sture Evert Suonio; Erik Sture Kaarlo Astola; Nils Gyllenstjerna Eero Kilpi; Lejonhufvud Aleks.
Suomi täytyy pelastaa, vaikka se maksaisi kaiken, mitä meillä on, oikean kätemme ja puolet elämästämme! Nuori mies, sanoi Gyllenstjerna, hallitus on tekevä, mitä se suinkin voi, sen enempää ei saata kukaan järjellinen mies vaatia meiltä. Rahavarastomme ovat tyhjät... Me otamme hopeat pöydiltämme... Se on jo tehty. Prinsessa itse syö tina-astioista. Timantit kuninkaan kruunusta!
Mitäpä hän voinee sanoa kansalle, joka kärsii nälkää ja vilua, nääntyy kaikenmoisten kuormain alla ja on joka haaralta vihollisen ympäröimänä mitäpä hän voinee muuta heille sanoa kuin mitä kansa itse vast'ikään huusi: rauhaa! rauhaa! vastasi Gyllenstjerna. Olen varma siitä, että hän lupaa heille rauhaa kevääksi, sanoi Falkenberg. Se mies on otettava talteen.
Valtiopäivämme ovat aina samanlaiset, sanoi Falkenberg hieman pilkallisesti. Nuorallatanssijoilla siellä aina on parhaat markkinat. Enpä luule, että rahvas tänä päivänä välittää moisista huvituksista, arveli Gyllenstjerna. Vai olisiko kreivi Horn lähettänyt jonkun ilveilijän heitä huvittamaan? Minä tunnustan, vastasi kreivi, että olisin saattanut sitä koettaa.
Oli siinä sitten vielä hänen kanssaan kauneudesta kilpaileva kuningattaren hovineiti Stina Wrangel; oli valtioneuvokset Krister Horn ja Juhana Gyllenstjerna, jotka taistelivat keskenään vallasta; tallimestari Martti Reutercrantz, hovijunkkari Kustaa Gyllenstjerna ja monta muuta kuninkaan nuorempaa toveria, kaikki perhosia, jotka jo olivat alkaneet liihotella nousevan auringon ympärillä.
Ruotsin suu on ollut niin kauan puhumatta, että se nyt oudokseltaan kiljuu, virkkoi eräs toinen neuvoskunnan jäsenistä, kreivi Hornin appi, sotamarsalkka, kreivi Niilo Gyllenstjerna, joka, samoin kuin Falkenbergkin oli epäsuosiossa ja miltei ilmeisessä epäsovussa äärimmäisten kuningasmielisten kanssa. Suukopua! virkkoi kreivi Horn lyhyesti.
Tämä tapaus sattui sitäkin sopimattomampaan aikaan, kun kreivi Gyllenstjerna oli juuri päättänyt matkustaa ulkomaille muutamiksi kuukausiksi, eikä hän nykyisin tiedä ketään luotettavaa henkilöä, jolle hän voisi uskoa Gunilholman hoidon; tila on suuri ja siihen on sitäpaitsi yhdistetty tehdaskin, joten tämä kaikki vaatii hyvin tarkkaa huolenpitoa, varsinkin tähän aikaan vuodesta.
Onhan mahdollista, vastasi Horn, että joku yksityinen henkilö on ennättänyt Merenkurkun poikki, ennenkuin Armfeltin sanansaattaja ehtii tuoda sanoman Tornion kautta. Oli miten oli, sanansaattaja on talteen otettava ja häntä tarkoin kuulusteltava, arveli Gyllenstjerna.
Kenties on hän joku salainen Tanskan lähetti. Jos se on hän, joksi minä häntä luulen, kuiskasi rouva Rhenfelt enolleen, niin rauhaa hän viimeksi vaatii. Tuskin oli tämä sanottu, kun uusi sekava sorina syntyi kadulla, ja selvästi voitiin erottaa sanat: sotaa! sotaa! eläköön kuningas! Suomeen! Suomeen! Mitä? huudahti Gyllenstjerna.
Kuningas ampui omakätisesti hirven, Reutercrantz sai toisen, Kustaa Gyllenstjerna kolmannen ja useat hoviherrat kukin omansa. Nuori ruhtinas oli iloisella mielellä, hän kirjoitti päiväkirjaansa kaikki laukaukset, sekä sattuneet että ohimenneet; hän retkeili halki koko Ahvenanmaan manteren ja välistä yli salmienkin, kun ajettu hirvi oli uiden paennut johonkin saareen.
Päivän Sana
Muut Etsivät