Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Voi kuinka se on kauheata! kuinka hirveätä! kuinka julmaa! Tämmöisestä et ole koskaan romaanissakaan lukenut. Säikähdyttiin, pakoon pötkittiin joka paikassa; kuultuamme heidän tulostansa, pelkäsimme että he pistäisivät meidän kaupunkimme palamaan, että he ryöstäisivät meidät typötyhjiksi ja tappaisivat meidät.
Mutta täällä hän ei nähnyt muita kuin Sysi-Matin, joka istui mökissään sysihaudan luona ja piti molemmin käsin piippuansa ja poltti; sysimies tekee samoin kuin hänen sysihautansakin, hän savuttaa alinomaa. "Onko joku minua narrannut?" kysäsi Avojalka. "Se olisi hirveätä! Mitäs minä olen ihmisille tehnyt, koska he minua pilkkanaan pitävät?
Tällä, hyvä neiti, katson kunniaani loukatun, enkä saamani eron takia, jota olisin vaatinut, ellen olisi sitä saanut. Te olette vakava, hyvä neiti? Miksi ette naura? Ha, ha, ha! Minähän nauran. Oi, tukahuttakaa tuo nauru, Tellheim! Minä rukoilen! Se on ihmisvihan hirveätä naurua! Ei, te ette ole se mies, joka voi katua hyvää tekoaan sen vuoksi, että siitä on hänelle huonot seuraukset.
Luuletko nuuskan koskaan tuollaisia matkaan saavan? VILHO. Hm, en tiedä. Se kaiketi riippuu tottumuksesta. MARI. Lienee sen laita niinkuin tupakoitsemisenkin, arvatakseni. Onpa tosiaankin onni, ett'et sinä, Vilho, nuuskaa etkä tupakoitse. Tupakoitseminen sittenkin voisi käydä laatuun, mutta nuuskaaminen. Hyi, se on oikein hirveätä! Eikö ole totta, Vilho? VILHO. Epäilemättä, epäilemättä.
"Tämä on hirveätä", valitti S:t Claire ja puristi Tuomon kättä tuskin tietäen, mitä teki. "Tämä kerrassaan tappaa minut." Kyyneleet kiersivät Tuomon silmissä, kun hän siinä piti isäntänsä kättä ja katseli vuoteella lepääviä kalpeita kasvoja. "Jumalan kiitos, nyt se on ohitse", sanoi hän viimein. "Katsokaa häntä!" Kaikki tuska oli loppunut.
Kun palvelijatar tarjosi kahvia, huudahti hän iloisesti: "Se on totta, minä en ole kertonut teille, että Reine on jo kirjoittanut minulle niin iloisen ja lemmekkään kirjeen, jossa hän laveasti kertoo tulostaan sinne ja pitkästä kävelymatkasta, jolla hän oli samana päivänä. Minä sain sen aamulla." Morangen kaivaessa taskujaan tunsi Mathieu taaskin samaa hirveätä tunnetta kuin hetki sitten.
Tämähän oli vallan hirveätä. Parasta kaiketi lienee, että muutamme pois alamaahan." "Ei vielä, tänä vuonna meillä ei ole enää mitään pelättävää; onhan maa meidän yläpuolellamme ihan paljaana. Ei, pannaan vain asunto kuntoon ja hinataan nuotiopölkkyjä nyt, kun emme voi muutakaan toimittaa.
En tiedä, mitä tämä loppumaton jono muistuttaa ... mutta jotain hirveätä se on ... ihan peloittaa... Ja miten lihavia he ovat ... jokaisella herralla yhtä suuri vatsa ... kyllä he mahtavat herkutella!... Tuossa taas kokonainen lauma, isä, äiti, lapset ... he tulevat sisään ja kumartavat aivan kuin unessa.
Minusta on aina hirveätä herättää huomiota. Mutta jos aina koettaisi olla ihmisten mielen mukaan, eihän silloin koskaan saisi olla oikein itseään, oikein vapaa. Yksin ja salassa saa. Mutta tyydyttääkö se? Ei, ei. Ei sitä uimaan opi, ellei veteen lähde, sanotaan. Eikö meidän henkisestikin ole uskallettava jotain, jotta oppisimme vapaasti ja itsenäisesti liikkumaan.
Hänestä tuntui, että Eugenin koko hieno, moitteeton olemus, hänen napitettu pitkätakkinsa, hyvin hoidetut kätensä, hienot viiksensä olivat täynnä moitetta hänen pörröistä tukkaansa ja huolimatonta pukuansa kohtaan. "Oo, miten hirveätä ... rakas Eugen ... anna anteeksi... olin niin uninen ... nukuin..."
Päivän Sana
Muut Etsivät