Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Minä näin lesken menevän emäntävainajan luo ja silloin Lauri, joka oli käynyt leskeä käskemässä, veti minua hihasta sisälle ja me seisoimme pimeän salin nurkassa ja leskeltä jäi ovi ra'olleeen, kun hän meni kamariin ja me hiivimme oven luo ja kuulimme koko puheen". "Mitä he? kerro heidän puheensa lyhykäisesti", sanoi Esa, muristaen kulmiansa.
Helka ja Elma pitivät lujasti kiinni toistensa käsistä, ja heitä oikein pöyristytti. Meerin silmät säteilivät, ja hänen mielestään Vihtori oli oikea sankari. Noh, miten sitte kävi? kysyi hän uteliaana. Ilta oli jotenkin pimeä, sillä kuu peittyi pilviin; me hiivimme muutamien katajapensaiden taakse ja tirkistelimme tutkivin silmin koivumetsään päin, joka huhun mukaan oli kummituksen pesäpaikka.
Signe oli aina ollut hänen silmäteränsä, kelpo setä Ruuthin erityisessä suosiossa. Meille kahden oli jo salissa oma nurkkamme, hiukan erillään muista, kukkalaitteen ruusujen takana, mutta pian hiivimme ulos puutarhaan, jossa Signe tunnusti, että eilinen syreenimaja myös oli kokonaan meidän omamme, ja me huomasimme, että olimme pitäneet toisistamme heti ensi illasta, jo Helsingin-ajoilta saakka.
Senpätähden ensin varovasti tiedustelimme, joko meidän vuoteemme oli valmistettu ja huomattuamme, että näin oli laita, hiivimme kauniisti makaamaan. Tämä oli keino, jota ennenkin olimme tottuneet käyttämään suurella menestyksellä.
Oliko tämä ystävällinen varoitus vai ainoastaan joku veljien keksintö, jolla he saisivat eron vaivaloisista vieraistansa, sitä minä en tiedä; mutta meidän ei tehnyt mieli viipyä ja ennenkuin seuraava päivä valkeni, hiivimme pimeässä ulos yhdestä sisäportista ja lähdimme matkoihimme veneellä, jonka löysimme sen virran rannassa, joka juoksee muurien alta. Bolognassa.
Kynttilän valo hetken valaisi ovenpieltä ja loi sitten yhden ainoan keltaisen valeviivan pimeään käytävään. Varovasti hiivimme eteenpäin koetellen joka lautaa ennenkuin uskalsimme siirtää sille koko painomme. Olimme varovaisuudesta riisuneet saappaamme, mutta kumminkin narisivat vanhat laudat allamme. Joskus tuntui aivan mahdottomalta, ettei hän meitä kuulisi.
Telttojemme ympärille hän pani germaaneja 'kunniavahdiksi'. Kun me, aavistaen hänen aikomuksensa, lähdimme yöllä teltoistamme ja hiivimme leiristä, ampui kunniavahti jälkeemme kunnialaukauksiksi nuolisateen, joka tappoi kaksi orjistamme ja haavoitti hevoseni." "Suuri kaatumatautinen aikoi siis täydellisesti yllättää minut salata minulta viimeiseen silmänräpäykseen saakka aikomuksensa. "Hyvä on!
Sen jälkeen sain matkustaa Riikan luokse Ekkerööhön. Tapasin hänet terveenä, mutta muuten hyvin ikävissään. Oleskelin sitten hänen luonaan aina huhtikuun puoliväliin saakka, jolloin minun oli uudelleen lähdettävä vaarallisille retkilleni. Jälleen Suomen manterella, jossa me Ahokkaan kanssa hiivimme vihollisten päämajaan. Oli mitä ihanin päivä toukokuun lopulla.
Kun he tulivat sille paikalle, missä vankkurit seisoivat, hiljeni laulu, ja molemmat ylioppilaat nauroivat ja viittasivat sormellaan vankkurissa makaajiin päin ja kuiskasivat toisilleen. "Mutta käykö se laatuun?" sanoi toinen. "Käykö laatuun? Tules, niin hiivimme sinne!"
Päivän Sana
Muut Etsivät