Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
Jonkun aikaa jälkeenpäin runoilija saapui Plessy-les-Tours'in linnaan. "Totta Jumaliste! toverini, enpä luullut sinua enää olevan koko mailmassa. Miksi, hiisi vieköön, sinut juuri nyt saan nähdä?" "Sire, minä tulen pyytämään apua Teidän Majesteetiltanne." "Itsellesi?" "Lothringin herttualle." "Ahaa! vai niin, kyllä ymmärrän.
Sinä olet ystäväni tänään, huomenna sinä olet minulle vaan varjo; tai vielä enemmän, sinua ei ole ensinkään. Mitä maailmaan tulee, se on hauta, ei mitään muuta. Sinä puhut, hiisi vieköön, sangen surullisia asioita. Mitäs! kutsumukseni vetää minua puoleensa, ryöstää minut pois. D'Artagnan hymyili, eikä virkkanut mitään.
"Hiisi sinut vieköön, en tule!" vastasi seppä. "Saatpa viiniä kulauksen, jos tulet", sanoi Olivier. "Saatpa sinä kepistä, jos et jo lähde", vastasi seppä.
En; entäs sinä, Porthos? En; entäs sinä, Athos? En. Ell'ette te, niin teidän ravintoloitsijanne, sanoi d'Artagnan. Meidän ravintoloitsijamme? Niin tietysti! Teidän ravintoloitsijanne, Godeau, muskettisoturien ravintoloitsija. No hiisi vieköön, tulkoon tuo viini mistä hyvänsä, yhdentekevä, sanoi Porthos, maistelkaamme sitä, ja jos se on hyvää, niin juokaamme sitä.
No, aina parempi kuin ei mitään! sanoi Aramis; onpahan eräs soma ompelijatar, josta minä paljon pidin ja pyysin sen vuoksi hänen kirjoittamaan minulle muistiksi muutamia riviä. Hiisi vieköön! sanoi sveitsiläinen, jos hän on yhtä suuri nainen kuin hänen käsi-alansa on suuri, niin onpa hänessä lemmittyä kylliksi, veikkoseni. Aramis luki kirjeen, ja antoi sen sitten Athokselle.
Nyt täytyy kuninkaan sulkea hänet lasikaappiin, jollei kukaan tahdo olla niin armelias ja mennä hänen kanssansa naimisiin. PEKKA. Saako se, joka menee Hyrrän kanssa naimisiin, myöskin valtakunnan? Niin, saako hän myös valtakunnan?... Ai, ai, sormeni! Löin sormeeni! Hiisi vieköön Hyrrän ja valtakunnan myös! LIISA. Häpeä, Matti! Etkö tiedä, että kun Hiittä huutaa, tapahtuu heti jotain pahaa?
Muuten nyt olisit kahdenkymmenen manttalin enemmistöllä herrainpäivämies, sillä Matti Mutkanenkin huusi sinua." "Perhanan ikävä asia," ähkäsi Koponen. "On hiisi vie, onkin se ikävä varsinkin niin paljon vaivoja nähtyä. Peijakastako oli teidän metsässä tekemistä? Eihän se kaita tie aina taivaasen vie." "Sen lauseen totuutta saimme, Jumala paratkoon, kyllin koetella. Mutta tehty työ seisoo.
Urhoollinen, yhtä urhoollinen tosin hänkin oli, hiisi vie!... Mutta ei yhtä toivon tähteä eikä uskoa!... Ja kuitenkin vaaditaan juuri uskoa siltä, joka tahtoo taivaan voittaa tai kruununsa pelastaa, hra herttua!»
"Luonnollisesti", sanoi äiti levollisesti. Kun Couteauskan piti lähteä ja hän kääntyi ympäri ottaakseen pienokaisen, teki hän liikkeen, aivan kuin olisi epätiedossa, kumman hän noista toistensa vieressä makaavista lapsista ottaa. "No hiisi", mutisi hän, "näitten suhteen ei sentään voi erehtyä." Kaikki nauroivat, ja Couteauska otti pienokaisen väärillä sormillaan ja kantoi hänen pois.
Hiisi vieköön, sentähden, että hän oli kehunut seivästävänsä tuon tuntemattoman herran, jonka kanssa te jätitte hänet riitelemään, vaan että tuntematon päinvastoin, kaikesta ylvästelemisestä huolimatta, kaatoi hänet maahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät