Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
KALLE. Minun rasvanahkasaappaani ne vaan. Ole nyt hiljaa kuin hiiri. Pian minä sinut pelastan. No, tämäpä nyt vasta helkkarin moinen sattuma! Herra vallesmanni on niin hyvä ja astuu sisään. Niinkö? PUMMI. Luulin kuulleeni ääniä täältä. Mutta en minä ketään näe. KALLE. Minä täällä vain itsekseni puhuin, kun järjestin täällä herra vallesmannia varten. Olkaa hyvä ja istukaa, olkaa hyvä ja istukaa!
Elä huoli kurittaa, sanoi emäntä, ihmiset vielä sanovat, että sitä pahasti pidetään. Sanokoot! mutisi Riikka. Mutta kerran minä sille annan niin, että lähtee kait' juonet. Yrjö päätti nyt mielessään, ettei hän leikkisi enää Kallen kanssa. Kun Kalle huusi häntä luokseen, hän piiloutui nurkan taakse ja oli siellä äänettömänä kuin hiiri. Mutta Kalle silloin kanteli äidille.
Näiden mietteiden johdosta, jotka kyllä minusta olivat kaikkea perää vailla, mutta jotka kuitenkin juurtuivat mieleeni, aloin nyt minäkin puolestani silmäillä häntä salakavalasti, ja niin istuimme pöydän ääressä kuin kissa ja hiiri, kumpikin pitäen salaa toistaan silmällä. Hänellä ei enää ollut mitään minulle sanomista, ei hyvää eikä pahaa, mietiskeli vain ahkerasti jotain itsekseen.
Silloin oli oltava hiljaa kuin hiiri eikä liikautettava varvastakaan, sillä pieninkin ääni pyyhkäisi kuin tuulispää tämän satumaisen kuvan tipotiehensä.
Syvemmällä ei sitäkään. Sama vikinä siellä aina kävi, niinkuin ei mitään myrskyä olisi ollutkaan. Ja vinkaisten ne ajelivat toisiansa, kun vieraan pesän hiiri tietysti pyrki toisen käytäville. Tämmöisessä hienossa tappelussa vieraita vastaan ja omien sitä hellemmässä rakastelemisessa meni pesähiirien aika hupaisesti.
Taikka että se maksoi punnan ja kuusi shillingiä joka oli enemmän, kuin meidän varamme sallivat". "Sinä olit niin mielissäsi siitä", nyyhkytti Dora. "Ja sanoit, että minä olin pikku hiiri". "Samaa sanon taas, kultani", vastasin minä, "ja tuhat kertaa!" Mutta minä olin haavoittanut Doran hellää pikku sydäntä eikä häntä saanut lohdutetuksi.
"Ole hiljaa kuin hiiri, muutoin kissa kuulee meidät". Minä ymmärsin, että hän tällä tarkoitti Miss Murdstone'a ja käsitin asian tärkeyden, koska tämän huone oli aivan likellä. "Kuinka äiti voi, rakas Peggotty? Onko hän kovin suuttunut minulle?" Minä eroitin, kuinka Peggotty itki hiljaisesti omalla puolellansa avaimenreikää, niinkuin minä toisella puolella, ennenkuin hän vastasi. "Ei, ei suuresti."
"Minä teen tehtäväni ruoan puolesta," sanoi poika. "Oli aika, jolloin et sitä tehnyt," kähisi Olina. Silloin poika hypähti seisaalleen, laski molemmat kätensä pöydän laitaan ja katseli uhkaavaisesti Olinaa kasvoihin: "Se aika ei minuun koske." "Ei suinkaan, kun hiiri on saanut kylläkseen, ovat jauhot karvaita, se on vanha asia."
Hiiri ei syö suoloja... Sanalla sanoen, kun sinne päästään, niin ei ole leivän puutosta, sanoi Martta. Sitten hän otti kudelmansa ja sanoi: »Pitääpä valmistaa tämä sukka ja aloittaa toinen. Sen minä kudon vaunussa.» Viidestoista luku.
Sen vasta ma naiseksi sanoisin, joka temppelit tyhjät täyttäis, joka henkeni, ruumiini vallitseis ja ei valtaansa väärin käyttäis, joka ei olis kissa ja ei olis hiiri ja ei olis tuuli ja ei tuuliviiri ja ei olis orja, ei herrakaan, mut ystävä armas vaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät