Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Uni alkoi: Lähestyi mun vuodettani Haamu kelmeä kuin tämän yöseen kuu, Niinpä kelmeen kirkkaat olit hänen kasvons, Hänen hiuksens ja viitta hienoinen, Valkeus mun kammiooni ympärvirtas Hänen kuvastansa, kylmä valkeus. Päälleni hän katsoi; mutta katsantonsa Kuinka maalata sen taitaisin?
Siell' mull' on kultaa kalliimpi mun pieni laululintuni. Hän livertelee sulosuulla; ah herttaista on häntä kuulla! Hän ompi sievä pienoinen, kuin tuuli, vilkas, hienoinen. Ei häll' oo puku monenlainen, vain sulkaverho ihanainen.» »Laulusi oli kaunis», sanoi Iiri, »mutta vahinko vain, ettei lintusi sitä ymmärrä». Portti narahti ja Iiri katsoi ulos. »Pappilan Hanna tulee, mitä asiaa hänellä lienee?
Tän laulun hienon nyt hälle tein, Kun ilta-aurinko hohti, Kun irrotin lautan ja pölkkyni vein Päin Jyllin koskea kohti. Ja Jyllin Inka hienoinen Jos ois tän poian kulta, Hän väikkeet rusopilvien Ja hohteet kesäyön sais multa. Mut omaa väikettäänkin hän Kuin ruusu kaino lymyy, Ja kastehelmet laulun tän Hän puistaa päältänsä ja hymyy.
Hannakin oli mukana, ja hänen poskilleen oli kohonnut hienoinen puna. Ehkä hän unohtaa, ehkä kaikki käy hyvin, ajatteli ruustinna. Puutarhan keskellä oli sen teitten risteyksessä pyörylä. Nuoret odottivat siinä rannasta hiljalleen tulevia äitejä ja tekivät yht'äkkiä piirin heidän ympärilleen ja tanssivat ja lauloivat, sill'aikaa kun toiset heitä pyörittivät.
Siellä täällä oli kukkiva pihlaja jonkin korkean kiven kyljessä ja toisessa paikassa hienoinen haapa, joka ei ollut saanut yksinään vauhtia ja ryhtiä rungolleen ja joka kuin olemisensa lupaa anoen alituisesti lehtiään lepatteli.
Ja jälkeenpäin näytti kuin olisi tuo vanha ollut oikeassa, sillä Aino oli todellakin jonkunlainen ihmelapsi muidenkin mielestä. Hänellä oli mitä ihanimmat pikku kasvot, musta tukka, suuret kirkkaat silmät ja hipiä sametin hienoinen.
On valheesi kaunis ja hienoinen niin, Se on helmi, mi porsaille heitettiin, On valheesi värjyvä sykähdys, On valheesi vienoisin nyyhkytys, On valheesi sydämes hiljaisin Oi, Se on valhe, mi autuutta antaa voi, On valheesi kaunihin totuutes, Pyhä siunaus pyhälle valheelles! Merimiessääntö.
Anni ei antanut mitään suoraa vastausta, sanoi vaan: "Kaikkia muita ihmisiä kohtaan sinä olet hienoinen kuin voi, mutta minua kohtaan kova kuin piikivi". Lents luuli olevansa varakas mies, ja vasta nyt Anni hänen siksi aikoi tehdä. Anni ei myöntänyt olevansa ansioon kykenevämpi, hän vaan valitti, ettei hänestä ollut mitään hyötyä ja surkutteli päiviänsä, kun hän kuitenkin koki parastansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät