Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Neljä vuotta hän on ollut poissa, tulee vasta tänne ei, ilman se Mikko vaan moskaa, sinua kiusottaakseen. Mikko, hevonen karkasi! Minunko hevoseni? PIRKKO. Niin, sinun, sinun! Joudu sukkelasti! MIKKO. Kuka hemmetissä sen päästi irti? PIRKKO. Minähän ne ohjakset otin tikapuista, ajattelin vaan pikkuisen koetella sitä, mutta sillä kertaa se läksi.
Mutta Maria oli nuori ja pysyi päätöksessään. Hevoseni on satuloittu. Se tuo minut takaisin, niin kuin se toi tännekin. Hän ojensi kätensä eukolle.
"Seisoisitteko hetken hevoseni vieressä?" kysyi Topias mieheltä, lukien samassa arpeja kymmenkunta, niistä pari ihka nuorta ja uutta. "Kyllä, kyllä seison vaikka viisi...." Mies asetti kerkeästi nenänsä rommipullon lähelle; mutta se ei ollutkaan poliisin mieleen ja hän sekaantui asiaan. "Mars tuonnemmaksi, veitikas!" tiuskasi hän kiivaasti. "Mars tuonne pääpuoleen, vanha veitikas!"
"Tämä koira kuin juosta vauhotti vastaani kuin minä tietä ajelin, huiskutti häntäänsä, hyppi ja luikki ja juoksi edellepäin ja sieltä taas palasi minun luo, kuin minä en niin pian jälessä joutunut. Sitten pysähtyi tienviereen ja siinä kuin elkamoi niin se nähtävää oli. Minä ajoin edelleen, vaan silloin se rätäkän nosti. Minä arvasin, että jotakin siellä on. Pysäytin hevoseni ja lähdin katsomaan.
Siellä se on minun hevoseni, sanoi isäntä niin että siitä kuului todellinen ylpeys. Miten ne niin ovat vieläkin paremmat? Kylläpähän näette halmeelle mennessänne. Tuossa vasikkahaan takana on hevoshaka, otatte leipäpalan mukaanne ja jos ei ole näkyvissä, niin veräjällä kun äännätte: Nella, Nella, niin kyllä tulla kotkottavat puheille.
Vaan tämä puhelias mies, joka käveli hevoseni rinnalla, näytti minusta olevan varsin viisas ajattelija, hän osasi panna sanansa taitavasti vallan, rakensi, niin sanoakseni, kauniin ja säännöllisen aaterakennuksen, jolla oli vankka kivijalka ja joka nousi siitä korkeakattoisena ilmaan ja jalona kerrassaan.
Kun pastori oli vielä saanut täydellisen vaitiololupaukseni, kehoitti hän minua rauhassa lähtemään takaisin Kemiöön. Kun olin pihalla satuloinut hevoseni valmiiksi, kutsutin pastorin ulos. Vedin hänet hiukan syrjään ja lausuin: »Tahtoisin ilmoittaa teille jotakin, jos vain voin luottaa teihin.»
Kun menin teillepäin vievälle ovelle, näin että hevoseni ja rattaani vietiin huoneuksen ympäritse pihalle, ja isäntä tuli samassa ovelle ja esti minua menemästä ulos. Minä koetin väkisin päästä hänen ohitsensa, mutta se oli turhaa. Pieni Nelly putosi sylistäni portaiden ulkopuolelle; isäntä sulki oven, ja minä kaaduin tunnotonna hänen jalkainsa juureen.
Mieleeni juolahti ajatus, että tätä miestä oli haettu lyömään naula hevoseni jalkaan, jotta minä en pääsisi lähtemään vaikka myrkky ei olisikaan tehtäväänsä toimittanut. Tämä hirvittävä ajatus saattoi minua vielä enemmän kiirehtimään.
Jaako ... minä tulen ... olen heti valmis. Silloin menen minäkin! Hän sanoi totuuden... Heitä olen minä sortanut ... ensin miestäni ... sitten lastani... Olen tukahuttanut heiltä elämän ilon ja onnen... Tuon hevoseni valmiiksi tuohon kuistin eteen. Tulkaa te, Tapani, pitämään siitä kiinni. Odota, Jaako!... Minulla on sinulle vielä jotain sanottavana. Sanokaa te vaan, Tapani!
Päivän Sana
Muut Etsivät