Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Kuinka vanha sinä olet? kysyi vieras rouva Elliltä. En minä tiedä. Et sinä niin saa vastata, Elli, neuvoi isä. Sinun pitää sanoa: kiitoksia kysymästä, hyvä tantti, minä olen yhdentoista vuoden vanha. Mutta kun ei Elli ollut sillä lailla ennenkään sanonut, ei hän nytkään. Kuinka vanha on herrasväen tyttö? kiiruhti äiti kysymään, hämärästi peläten jotain.
Ja se ei ole muuta kuin ylpeyttä köyhällä, ottaa lukemattomia huoneita, ja maksaa vielä suurta hyyryä. Olisi paikallaan, että muuttaisit pois", tuumaili mummo, katsellen akkunasta ulos. "Mummo, ei saa panetella, mummo! Sillä minä hyvin tiedän meidän herrasväen asiat, ja sen, että heillä täytyy olla niin paljo huoneita." "Ei saa panetella! Kuinka sanoit?"
Jos mamselli suvaitsee, virkkoi vieras, nousten sohvalta, niin katselen pikku herrasväkeä vähän lähempää. Olkaa hyvä, olkaa kaikella muotoa niin hyvä, myönsi opettajatar, seuraten vierastaan pikku herrasväen luo.
Lapset kun nukkuivat, ei kauvan lastenkamarissa viivytty, vaan mentiin läpitse huoneen herrasväen makuuhuoneesen, joka sijaitsi lastenkamarin vieressä, josta myöskin oli ovi isoon saliin. Tässä makuukamarissa oli huonekaluina kaksi puusänkyä, pöytä, yksi piironki, useita tuolia, vaatekaappi ja pesokaappi. Piirongin päällä oli peili ynnä muita koristuksia ja seinillä monioita kuvatauluja.
Mainittuani nämä seikat luostari-elämästä yleensä, ryhdyn kuvaamaan edellisessä luvussa mainittua käyntiä Ivanoffin nunnaluostarissa. Erään saksalaisen Tobolskissa asuvan herrasväen kanssa päätimme lähteä käymään kymmenen virstan päässä sieltä olevassa luostarissa. Tie kulki seutua, joka mäkisyytensä kautta hyvin muistutti Hämettä.
Mutta vanhukset eivät tahtoneet tulla syömään herrasväen pöytään, vaikka heitä kehoitettiin. Eriika antoi kattaa heille pöydän toiseen huoneeseen. Iltapäivällä, kun kasvattipoikien vanhemmat siirtyivät Matin tupaan, lähtivät nuoret kävelemään. Joju tahtoi nähdä entistä kotiansa.
Kuinka pastori uskaltaa antaa rouvansa sellaisen Helsingin herran haltuun? pistihe neiti Liina sanomaan. Jo se toki uskaltaa, kun tietää, että omaa ukkoaanpa se kuitenkin aina ikävöipi. Vai mitenkä, Elli? Ei mitenkään, menehän nyt vain, vastasi Elli koettaen nauraa muiden mukana. Ja koko herrasväen kurillaan nenäliinoja heiluttaessa ajoi pastori tyytyväisenä ulos pihasta.
Tule tänne, Hanna sinä, joka myöskin tempun tiedät!" Ja nytpä vasta voimistelua syntyi! Ihan samalla tavalla kuin herra hän komensi: "polviasento ulospäin!" ja silloin vajosivat kyökkipiika ja soittoniekka maahan ja liehahtivat siitä jälleen pystöön sekä tekivät ihan samoja polviliikkeitä, kuin Kristiina äsken oli nähnyt herrasväen salissa tekevän.
Ja Kinturi muisteli noita aikoja, muisteli kuinka vaikea hänen ensin oli ollut päästä Marin puheille kyökkiin, kuinka he toisinaan ehtivät vaihtaa pari sanaa ja kuitenkin niistä ymmärsivät rakkautensa ja riemuitsivat, kuinka hän sitten rupesi käymään kyökissä herrasväen ollessa poissa kotoa, sitten herrasväen nukkuessa, kuinka Mari osaksi siitä syystä menetti paikkansa, kuinka he sen jälkeen menivät naimisiin, kuinka hän otti haltuunsa isältä torpan, ja kuinka talon isäntä suostui häneen ainoastaan sillä ehdolla, että torpan vero nostettiin melkein kaksinkertaiseksi entisestä.
Nöyrimmästi anteeksi, onko herrasväen talossa semmoista, joka nakertaa? Meilläkö? Ei, ei luullakseni. Minä näettekös niin erittäin mielelläni auttaisin herrasväkeä pääsemään sellaisesta. Niin, niin, me ymmärrämme. Vaan meillä ei ole yhtään sitä lajia. Sepä oli sangen ikävä, se. Sillä nyt olen juuri kierrosmatkallani. Ja kuka sen tietää, milloin taas tulen näille perukoille.
Päivän Sana
Muut Etsivät