Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. syyskuuta 2025
Ja silloin silmä, joka vaivoin kastuu, Mont' itkee hautaan mennytt' ystävää, Ja vanhat lemmenvaivat mieleen astuu Ja moni kallis näky heräjää. Ja silloin koen taas tuon vanhan kaskun, Ja maksan tuska tuskalt' uudestaan Jo kärsittyjen kärsimysten laskun, Niinkuin se maksettu ei oisikaan. Sua silloin muistan, ystäväni armas, Ja kaipuu hälvenee ja suru karmas.
Lupaukseni täytän... Hänelle sen annan.. Onneni riippuu siitä, että hän saa tämän avaimen... Nyt ilmaisee hän minulle salaisuutensa ja sanoo kuka hän on. Bartholdus Simonis. Kaupungin portin avaimen antaa hän eräälle miehelle, jota hän ei edes tunne! Haa! kauhea aavistus heräjää rinnassani!
Mut taru lisää: heistä toinen toisen jos pettää, kumpikin he heräjää, voi toinen anteeks suoda angervoisen tuon toisen syyn, mi syynsä selittää, elämä vieläi heille aurinkoisen voi illan antaa, mutta murhe jää, kuin katsois toistaan kautta kuolon härmän he taikka särkyneiden unten särmän. Jagellon lapsi, jälleen luuttus lainaa iloksi illan yhä tummuvan.
Pois pääskykin on muuttanna, Ja koivu kellastuu. Sen lehdistä viel' altisna On toiset liehumaan, Vaan toiset vartoo, valmisna Jo mullaks muuttumaan. Yks viuhka vaan, jon tuuli tuo, Ne puusta irroittaa. Ei kastetta ne enään juo, Vaan haudan maassa saa. Ja mullaksikin muuttuen Nuo eivät siksi jää. Ne luontoa vaan vaihtaen Taas henkiin heräjää. Ma muistan, tuota tarkastain, Myös ihmiselämää.
Kulkien lammaskarsinan viel' Uuhia katsovi ukko; Käy kanakoppiin, pöyhkänä siell' On ylä=orrella kukko; Mustikin oljillaan heräjää, Häntää hiukkasen lierittää Niin kuni ystävälle, Tonttu se tuttu on hälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät