Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
PASTORI. Että hän on lopettanut itsensä, mennyt ehkä järveen. ELISABETH. Ei, ei, Henrik! Ei se ole mahdollista, kuinka voit senlaista ajatellakaan. Maijuko Mennyt järveen? Ei milloinkaan maailmassa. PASTORI. Mutta kirje, joka on kädessäsi? Mitä hän sillä tarkoittaisi? ELISABETH. En ymmärrä. En osaa vielä sanoa. Jotain muuta, siitä olen varma.
Etkö tule jo maata, Henrik? kuului samassa Uunon ääni. Hän seisoi paitahihasillaan hotellin ovessa. Henrikin olisi tehnyt mieli vielä nauttia kevätyön viileyttä ja kuulla ruisrääkkää, mutta hänen suhteensa Uunoon näytti väkisinkin muodostuvan semmoiseksi niinkuin Uuno olisi häntä vanhempi ja johtaisi hänen askeliaan.
Ja kun se on tyhjennetty, niin tehkää minulle se ilo ja pistäkää pikari povellenne ja pitäkää se meidän kunnioituksemme merkkinä. Sitä en olisikaan kelle hyvänsä hennonut lahjoittaa. Se oli ennen aikaa Ranskan hirmun, Englannin kuninkaan Henrik V:n oma, ja joutui meidän käsiimme, kun Rouen valloitettiin ja nuo saarelaiset Ranskan ja Burgundin yhdistynein asein karkoitettiin Normandiasta.
Niin minä lähden, lausui Henrik samalla hiljaisella hajamielisellä tavalla, nähtävästi huomaamatta Ellenin mielen tilaa. Minun täytyy lähteä pois täältä. Tämä viimeinen yö oli minulle liiaksi! Ellen istui taas ja rupesi uudestaan työhön. Henrik seisoi ja katseli kuinka palot ja herneet putosivat vatiin. Hän hymyili: Sinä olet minua väkevämpi Ellen. Minulle oli tuo tapaus liiaksi.
Henrik olisi tahtonut juuri sen huoneen, missä junain vihellykset ja jyrinä kuuluvat. Hän rakasti kuulla ja tuntea unissaan olevansa jossain erinomaisessa. Mutta Uuno hän tahtoi nukkua hyvin. Ja heille osoitettiin toinen huone, poispäin monikiskoiselta radalta, ja Uuno meni kapsäkin kanssa sinne. Henrikiä ei unettanut ja hän tahtoi ensin nauttia vähän raitista ilmaa vaunutomun jälkeen.
Minua vaivaa aamusin omituinen väsymys, sanoi hän puolustuksekseen. Sinä tupakoit liiaksi, sanoi Henrik. Vasta aamukahvin jälkeen ja saatuaan tupakan suuhunsa tuli Uuno tolkullensa, alkoi vilkastua entisekseen ja sortaa Henrikiä taas tohvelin alle. Ouluun päin menevä juna läksi yöasemalta jo 7:ltä aamua.
Noin neljän vuoden kuluessa hän on sommitellut seitsemän runovihkoa, joista mainittakoon "Yökehrääjä", "Sata ja yksi laulua", "Tuonelan joutsen", "Ajan aalloilta" ja "Hiihtäjän virsiä". Yksityisistä runoista ovat muistettavia "Henrik Ibsen", "Kansa kalliolla", "Helsinki sumussa", "Mietelmiä", "Marjatan laulu", "Jaa, jaa!" y. m. m. Loppukatsaus.
Henrik punastui ja katsoi ympärillensä. Kun oli vakuutettu siitä, että olivat yksin, aloitti hän äänellä, joka, niinkuin sanotaan, on karkenemassa, erään virren nuottia. Hän oli aloittanut liian matalalta ja oli milt'ei vaipua vanhaan saartokaivantoon asti ennenkuin loppuun pääsi. Hän lauloi: Jo päivä menee mailleen, Levolle laskeuu, Ja illan hetket rientää Sieluni valmistu!
Gabriel koetti sovittaa, milloin kääntäen kinastukset leikiksi, milloin taas ottaen muka osaa ja hakien puolueetonta näkökohtaa, ja kokien suostuttaa molemmat siihen. Yhtä tyytymättömäksi jäi Henrik Gabrielin muihin tuttaviin, vaikka hänen oli tässä helppo peittää Gabrielilta vastenmielisyyden tunteita.
Ensimäinen Kohtaus. PISPA HENRIK ja KAARLO (tulevat vasemmalta). Myöhemmin T
Päivän Sana
Muut Etsivät