Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Ensimäinen niistä kahdesta kortteerista oli sotkuiselta pihalta löydettävä. Talonmiestä hakiessaan Henrik eksyi johonkin pilkkopimeään kellarikäytävään, jossa taisi koputella asumattomiin kumiseviin kammioihin ja tuskin löysi takaisin pihalle.
Minä varoisin kaikkea sekaantumista tarpeettomiin riitoihin yhtä paljon kuin käteni pistämistä omaan ahjooni; vaan jos joku meitä vastaan yrittäisi laitonta väkivaltaa, se saisi kokea ettei huoli mennä saunaan, jos ei syyhytä." "Minä toivotan, että saisit kokea kaikkea tätä koti-onnea, jota näin kuvailet, Henrik vaan jonkun onnellisemman kanssa kuin minä olen!"
Henrik tuli nyt melkein joka ilta. Hän eli ja hengitti näitä käyntiä varten, ja se seikka, että hänellä oli kappaleen matka käytävänä eikä hän saanut nähdä Elleniä koko päivänä, teki jos mahdollista näitä iltakohtauksia vielä suloisemmiksi.
Herra Jansen meni tytärtänsä vastaan, syleili häntä ja suuteli hänen otsaansa. Käsivarsi hänen vyöllänsä vei hän Ellen'in ikkunalle, jossa Henrik seisoi. Sinne tultuaan sai hän pahan yskänsä ja meni huoneesta ulos. Ellen katseli kummastellen isän jälkeen ja sitten Henrikiin. Mitä isä tarkoitti? kysyi hän. Henrik oli käynyt veri-punaiseksi ja katseli lattiaa.
Jos sovinnoksi synti-velkani Mun täytyis ristin alla riutua Ja kokemukset kestää katkerat, Niin voisin kuolla, mutta luopua En voisi uskostani. PISPA HENRIK. Suuresti Sun teeskentelemätön tunnustukses Mua ilahuttaa! Hyvää iltaa äiti! KERTTU. No mitä näen! Poika vallatoin Mit' olet taaskin tehnyt koiruutta? Pois pispan hiippa päästäs Ilmari! Sä etkös häpee juonitella noin?
Kuitenkin, jos hän on hyvä ja kunnollinen, niin hän on minun puolestani sydämmellisesti tervetullut, avuksi etenkin ikävässä kirjoituksen opetuksessa ijankaikkisine: «Henrik istu hiljaa!» «Pidä kunnolla kynää, Viisuseni!» «Katso kaavakirjaan Leonore!» «Muista pilkut ja viivat, Eeva!» «Petreaseni, älä tuhri kirjaimiasi nenälläsi!» Sitä paitsi alkaa esikoiseni piankin halveksia latinan kieliopin taitamattomuuttani ja Ernstiä pahoittaa yhä enemmän hänen vallattomuutensa.
Kuinka? sanoi Hilma nauraen, ja selvisi rihmastansa. Henrik rupesi myöskin nauramaan omaa vastaustansa ja alkoi tehdä lähtöä. Hän lupasi käydä vielä hyvästillä ennen matkaansa. Ennenkuin Henrik matkusti pohjanmaalle, joutui hän taas tänäkin vuonna vielä Uunon tavallisiin herrain kutsujaisiin. Mutta kuinka toisenlaista oli siellä tällä kertaa!
Ovessa seisahtui hän ja lausui leikillisesti: tapaamme toisiamme hetken perästä tuolla kummulla penkin tykönä! Henrik jäi seisomaan. Hän pani kädet silmiensä eteen, ikäänkuin sillä tavalla olisi tahtonut säilyttää ihanaa näkyä, niin kauan kuin mahdollista. Kevään ja kesän kuluessa yhtyivät molemmat säännöllisesti joka ilta siinä paikassa, missä tämä kertomus alussa heitä kuvaa.
Yrjö otti sen pojan kädestä ja vetäsi jousella koetteeksi kieliä. »Tämä on hyvä viulu; tämänkö te saitte Flemmingiltä?» »Niin minä sain sen juuri sen illan muistoksi, kun autoin Flemmingin voitolle. Herra Henrik oli ylpeä herra eikä koskaan kärsinyt kenenkään halventaa Suomea, emmekä sitä mekään kärsi.» Yrjö hymyili ja pudisti iloisesti vanhuksen kättä. He ymmärsivät toisiansa.
PISPA HENRIK. Sit' ai'oin juuri äsken ehdotella, Sill' usko se on vakaa minussa, Ett' oivallisen kasvatuksen saa Hän luostarinne hiljaisuudessa,
Päivän Sana
Muut Etsivät