Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
ANTONIUS. Ett' orja, joka ottaa juomarahaa Ja sanoo »kostjumala!», hyväillä Sun kättäs saa, mun kisaystävääni, Jok' on vain suurten henkein valtaleima! Oo, jospa Basanin nyt vuorell' oisin, Pahemmin mylvisin kuin karjalauma! Syy mull' on raivota; nyt korupuhe Ois samaa, kuin jos uhri hirsipuussa Hyvästä työstä pyöveliä kiittäis. 1 PALVELIJA. Tarpeen mukaan, herra. ANTONIUS. Parkuiko?
Ajava kaupungista kaupunkihin hän sutta tuota on Infernoon saakka, mist' ensi kateus sen irti päästi. Siks katson ynnä uskon parhaaksesi, mua että seuraat; oppaas olla tahdon ja johtaa sinut paikkaan ikuisehen, ja jossa kuulet epätoivon huudot, näät henkein muinaisien kärsimykset, todistavaiset toista kuolemata.
Sokaiskaa silmät, syöskää minut vaivaan, niin laulan valkeudesta vapaan taivaan. Minulle hankkikaa ees lainaks muru, tuimimmat tuskat, lannistava suru, niin riemulaulu huulillani soisi. Mut parhainta, jos hankkia ken voisi minulle naisen, jota jumaloisi mun henkein. Rukoillut oon sitä aina, mut yhä viipyy taivaan kallein laina. NEITI SK
"Oi mun kallis kasvattajani, Lausu, miksi rahvas riemuitsee?" "Sentään rahvas ratki riemuitsee, Että tänään tulee linnahan Kokoontua kaiken kansamme Poikain, tyttöin, isäin, äitien." "Oi Miljutin, hellä hoitajain, Autiona monet vuodet on, Linna ollut henkein huomassa, Pihan lattiatkin heinäiset. Ken nyt linnan portit aukasee, Ken on rahvaan sinne käskenyt?"
HENKI. Kehääni kauan imeskellen, Mun nosti loihtus liikkehellen, Ja nyt FAUST. Voi! sua mä kestä en! HENKI. Mua nähdä pyysit intomielin, Kuulla ääntäni, katsoa kasvojain; Sua poltti kaihosi ... tänne sain Sua säälien! Vai kerskukielin Et haasta, uljas, nyt! Miss' sielus kaipuu on? Sisäinen mailmas, itseluomas verraton? Ja sydän värjähdellen riemussansa, Kun luuli henkein verraks nousevansa?
Sen kuvan ympär' aina Vaan pyöreilevi aatokseni piiri, Mun henkein silmä sitä kohtaan yhä On teroitettu, kuin maneettineula Ain' ylös Pohjan vuoriin osoittaa. Sä kaunis impi, tyttö korea! Sä lehdikköinen saari korkea! Mut minulla sua vastaan yhtä on: Sä ensimmäisen lempes annoit ylen. Hoo! miksi teit sä niin, mun neitosein? Mi nyt? Mä pelkään kurjaa loppua. Mi sielun vimma! Mielens' harhailee.
Kohtalon iva. Keinuu venhe pieni aaltoloilla, Nuorukainen siinä haaveilee. Mieli täyttyy kuvill' ihanoilla, Silmät loistaa, huulet hymyilee: "Viel' oon nuori, outo maailmalle, Mutta voiman tunnen rinnassain. Se mun nostaa kerran korkealle, Vertaiseksi henkein mahtavain." "Nimetönnä paisun mahtavaksi, Enkä jouda hukkaan joutumaan. Kun on mennyt vuosi taikka kaksi, Nimi uusi loistaa yli maan."
Päivän Sana
Muut Etsivät