United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suloinen hairaus, jalo hevonen, sillä tämä suolainen erämaa ei johdata Yemen'in onnellisiin lehtoihin eikä se henkäys, jota vainuat meitä kohtaavassa tuulessa, ole Arabian hyvänhajuinen henkäys.
Hänen sydämensä leimahti vihan kiivauteen, kun hän vain ajattelikin, että Lygia, jota hän oli holhonnut siitä asti, kun hän tähän taloon pakeni, jota hän oli rakastanut ja uskossa vahvistanut, jota hän oli pitänyt valkeana liljana, joka oli noussut kristinopin maaperästä ja jota ei yksikään maallinen henkäys ole saanut saastuttaa että tämä Lygia saattoi suoda sielussaan tilaa toiselle rakkaudelle kuin taivaalliselle.
Kuin ilmatar keuhkojen huokoisiin Saa kaikkea puhdistain, Avarruttavi aitoja rinnan sun Ja mieltäsi tuullottain Pois häätävi ilmoa ummehtunutta, Elähyttävi luontoa laimentunutta Niin tunkihe raittiina rakkautes Mun rintahan ryönäiseen; Sydän syttyi, sykki jo virkumpaan Ja sieluhun syksyiseen Sai hellivän henkäys päivyen uuden, Elähyttävän ilman ja toivokkuuden.
Kun Jeanne oli päässyt vuoteeseen, hiljeni kipu hiukan, mutta hirveä ahdistus vaivasi häntä, ylenmääräinen raukeus oli koko hänen olemuksessaan, jokin kuoleman aavistuksen tapainen salaperäinen tunne kosketti häntä. On hetkiä, jolloin kuolema hipaisee meitä niin läheltä, että sen henkäys jäädyttää jo sydämemme.
Syphax virkkoi: "Herra, jos olisin kotona, luulisin nyt, että erämaanjumalan myrkyllinen henkäys on tulossa." Samassa hän antoi herralleen kirjeen. Se oli frankkikuninkaan vastaus. Nopeasti Cethegus repäisi suuren, komean sinetin auki. "Kuka tämän toi?" "Sanansaattaja, joka lähti Belisariuksen luo, kun hän ei tavannut prefektiä. "Hän kysyi lyhintä tietä." Sen vuoksi Cethegus ei häntä tavannut.
"Minut herätti tajuihini yötuulen henkäys ja Tiberin kohina, joka kerran ennenkin, kaksikymmentä vuotta sitten herätti uuteen eloon kuolettavasti haavoittuneen." Synkkä pilvi ilmestyi mahtavalle otsalle. "Siitä kenties toisella kertaa kenties ei koskaan", sanoi hän huomatessaan isäntänsä aikovan kysyä jotakin.
Vastaani lehahtaa metsiköstä vilvakka henkäys. Aamuseltaan lepää näet vielä kosteahko sumu yli talvenvalkean maan himmentäen kirkkaimman kilon, ja sekeisen taivaan usvoittua hienonen, kylmänharmaja harso.
Hän pusersi tietämättään käsivartensa rintaansa vastaan aivan kuin syleilläkseen unelmaansa, ja hänen tuota tuntematonta kohti käännetyillä huulillaan tuntui jotakin, joka melkein raukaisi hänet tainnoksiin, aivan kuin kevään henkäys olisi antanut hänelle lemmen suudelman. Yht'äkkiä kuuli hän alhaalla kartanon takana tiellä askeleita yön hiljaisuudessa.
Vaan kun astui ovelle sulhanen, hänen kätensä otti hän kuumeiset ja kertoi kaikki, mit' yksinään vuoskaudet hän salaa kärsien kantoi. Yli kaiken kävi kuin henkäys jään.
Pian tuntui kylmän henkäys, vaikka oli aivan tyyni. Ja sitten he tulivat järven avoimelle rannalle. Miranda irrotti päättävällä liikkeellä käsivartensa Taavin kouristuksesta ja sitten he rinnan astuivat pitkää oikealle päin kaartavaa hiekkarantaa. "Katsoppa tuota nokkaa", sanoi Miranda, "jolla seisoo yksi ainoa nuokkuva puu. Siihen puuhun olen piilottanut siimani ja koukkuni."