United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sitten teitä yhteenkiihoitan, te riitaveljet, kamppaukseen veriseen, toivoen siinä herra Markuksen veren juottavan ahnetta tannerta; jos ei, niin onhan kädessäni henkes. Peittäkäät pimeyteen tämä, te pimeyden henget, että kuolon-enkelin työnä pidetään, vaikka ihmiskäsi katkaisnut on elämän kalliin langan. Haa! kauhistunko? Ei, ei! niin käyköön, jos ei toisin onnistu.
Ensin kuvittelin mielessäni, että näin unta, sitte että aaveet ja pahat henget olivat ruvenneet minua ahdistamaan, ynnä vielä useita muita tuhmuuksia.
Kun hän katseli korttia, joita oli naulannut vuoteensa yli, nauroi hän ja sanoi: No mitä nyt tiedätte? Eikö totta, ette mitään tietäneet! Ja kuin sidotut henget, joita ei mikään lumoussana vapahda, katsoivat tulevaisuuden salaisuudet häneen noista mykistä merkistä.
Täällä henget juoksevat ja kiirehtävät saavuttamaan sitä todellista hyvää, jota he eläessään liian laiskasti tavoittelivat. Vrt. Luukk. ev. 1:39: »Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiireesti vuorimaahan, Juudaan kaupunkiin» jne. Albert della Scala oli vastoin kirkon lakeja asettanut aviottoman poikansa, ruumiiltaan ja sielultaan rujon Josefin mainitun luostarin apotiksi.
Knut Hamsun, Vilhelm Krag, Jörgensen, Obstfelder, kaikki etevimmät norjalaiset ja tanskalaiset nuoret henget kantavat uhrinsa tälle uudelle romantiikalle. Sama henkinen ilmavirta käy kautta maailman.
Mari ei vastannut. Hän päätti vaieta, ettei Holpainen mitään huomaisi, sillä varmaan hän puhuisi sekavasti, jos vaan suutansa aukaisi. Tuonne pakenivat kauemmas nuo väijyävät henget.
Yön maasta kadotan mä pois, Ja kärsimys ja vaivaisuus Lieventyy suloisuutehen: Näin valonmaahan uutehen Jää puhdas kuolemattomuus. Maailman mikä rumentaa, Mi saastuttavi elämän, Sen avaruuden rajoista Pois karkoitan maa ihana, Kuin taivas, nähdään välkkyvän. Maa autuain näin valmis on Maan lapset siihen joutukaa! Vaan kenpä joutuu, hyljätkään Hän rumat henget syämestään: Hääkauneutta vaaditaan.
Hän puhuu Hänen Pojastaan, joka oli ihmisten pahain töiden sovittamiseksi ja Isänsä vihan lepyttämiseksi itsensä uhrannut ja tehnyt kaikki muut uhrit tarpeettomiksi, joka oli manalaan mennyt ja kaikki pahat haltijat ja henget ja perkeleet sinne sitonut.
Sanomaton ilo kuvautui myladyn kasvoilla, mutta se vilahti vaan kuni salama, ja näyttämättä kuulleenkaan tuota puhetta, josta hän ei ollut sanaakaan menettänyt, alkoi hän uudestaan, antaen äänellensä kaiken sen sulouden ja viehätyksen, minkä hornan henget olivat siihen istuttaneet: Mua kyyneleet ja surut sortaa, Maanpako kolkko, katkera, Vaan ei ne mua jaksa murtaa, Kun Herra mull' on turvana.
Kuka rauhan on Huoneesta tästä syössyt Hiitehen Ja vihan henget, julmat, rauhattomat, Sen sijaan saanut tänne asumaan? Ken onnen talostani ryösti, ken? Ken elämäni ilon surmasi? Sen teit sa vaimo ulko-kullattu! Sen teit sa karsikkoni pilaamalla, Sen teit sa isäis-uskon heittämällä, Sen teit sa, konna, lapseni kun myit Tuon kehnon Kristin uskon hinnasta! Miss' on hän nyt, mun poikani?