Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
KIRJURI. Jahah, kyllä minä . Hyvä että hän meni, niin saan olla rauhassa, sillä kovin tuntuu nyt mieleni raskaalta. Niin, kyllä se nyt taitaa olla loppu minun ja Helmin välillä, ja eihän se kumma olisikaan, kun häntä niin pahasti loukkasin. Miksi en voinutkaan paremmin hillitä itseäni?
Se kesti jonkun sekunnin vaan; hädin tuskin kerkesivät leski ja Tiina Helmin kutsumina tulla huoneeseen. "Jesus", kiljahti sairas äkkiä ja hypähti kohoksi, mutta siitä valahti hän hermottomana takaisin ja veriporeet alkoivat pursua suusta. Hän oli kuollut. Kauhea hämmästys saavutti läsnä olevat. He eivät voineet mitään sanoa, eipä edes itkeäkään.
Minä jatkoin, järjestellen: "No sinä saat sitten jäädä rannalle... Minä menen Oskarin ja Helmin ja herra Ikosen kanssa selälle kalastamaan... Eikö niin, herra Ikonen?" joudutin minä ratkaisua. Ja niin järjestyikin asia. Vanhempi herrasväki jäi rannalle onkimaan.
Helmi oli koulussa ja kapteeni kaipasi häntä ja tämä kaipaaminen kävi niin tiheäksi, että täytyi mennä häntä käskemään. Kun Helmi tuli, oli kapteeni jo hyvin kipeä. Kasvot olivat tulehduksissa, otsa oli polttavan kuuma, suonet löivät ankarasti ja tuskan hiki juoksi päältä. "Setä on nyt kipeä, lapseni", sanoi kapteeni Helmin nähtyänsä. "Hyvä Jumala!
Hitaasti ja kankeasti nousi hän tuolilta ylös ja lähti kangistunein, köntistynein ja vapisevin jäsenin käydä kontturoimaan Helmin jäljessä, joka häntä kädestä veti ovea kohden. "
Katsos, mamma, Tyysä. meni vahingossa veteen ja kasteli itsensä noin pahasti.» »Menköön ylös Miinan luokse.» »Ei Miina ole siellä, hän näkyi vievän Helmin vaunuja metsätielle äsken.» »Onhan Maijaliisa.» John vaikeni vähän aikaa,. Laski sitten Tyysän maahan. »Juokse, kultaseni, sisään, ja pyydä, että Maijaliisa sinua auttaa.» John sytytti papyrossin ja istui kiikkuslaudalle. »Alma, mitä varten?»
Yksinään ollessaan luki hän suurella hartaudella Helmin osoittamaa virttä; tuntuipa siltä kuin ei hän kyllästyisi sitä koskaan lukemaan. Hän luki sitä sieltä täältä muualtakin ja aina löysi hän sieltä yhtä ja toista ennen käsittämätöntä ja ymmärtämätöntä. Ja vähitellen rupesi uusi valo koittamaan kapteenin sielussa.
Vitsattaki virkku juoksi, helmin lyömättä hevonen entisille appehille, taanoisille suuruksille; saattoi vanhan Väinämöisen, laulajan iän-ikuisen, oman uksen aukomille, oman kynnyksen etehen. Kuudeskolmatta runo
Onni olikin heille nytkin suotuisa: Tuskin olivat he taivaltaneet kilometrin vertaa, kun sivuuttivat Antti Soinisen noin yhdeksänvuotiaan tytön Helmin, joka oli mennä tessuttelemassa kutsumaan Pinnasen Maria heille äitiä hieromaan. Oitis he pysähtyivät. Saku kysyi: Tyttö hoi? Mitä? hymyili tyttö, alta kulmiensa katsoa tihraten. Onko sinulla isä? tokasi Esa.
"Minä tarvitsen niitä", sanoi kapteeni umpimielisesti. Koko tuona Helmin siellä olon aikana ei kapteeni ollut maistanut pullostansa ainuttakaan kertaa; hän ei edes muistanutkaan sitä. Lapsen yksinkertainen suoruus ja ystävyys oli alkanut luomaan valoa ja lämpöä hänen synkkään ja pimeään sydämeensä ja tämän tähden oli hän unohtanut pullonsakin; sen vuoksi oli hän selvennyt melkein selväksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät