Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
"Käwihän se, warsin hywinhän se käwi", wastasi konttoristi wähän umpimielisesti. "Rohkeimmankin toiwon yli." "Niinhän sitä tarkoitettiinkin, luullakseni." "Aiwan niin, hah, hah, haa! ja kunniamme sekä maineemme on pelastunut." "Entä warallisuutemme?" "Niin, niin; aiwan oikein, mutta eikö se ollut sinulle tuiki tukala tehtäwä? Siltä minusta ainakin näytti."
"Niin luulen ja uskon", sanoi Heta umpimielisesti ja rupesi taas taskustaan nuuskarasiaansa kaivamaan esiin. "Mutta todellakin. Kuka ja missä sellainen katala on, joka Kaisan saattoi tuolle jälelle... Voi maailmaa pahennusten tähden." "Se itse tietää paremmin, kun me, kuka ja missä on syyllinen Kaisan onnettomaan kohtaloon, se itse tietää mitä hän on tehnyt."
Saattaa olla niin ja saattaa olla toisinkin, sanoi emäntä umpimielisesti, pisti viidennen sukkapuikon huuliensa väliin ja venytteli kudelmaansa sinne ja tänne. Työnjohtaja näki, että emäntää eivät rautatietuumat kovinkaan ihastuttaneet, siksi hän lopetti juttelun ja tuli pöydänpään puolessa tupakoivan toisen työnjohtajan kanssa tuumimaan työhön lähdöstä.
Munkki heitti vihasen silmäyksen Signeen, mutta ikäänkun tenhomisella sulautui se salamieliseen hymyilyyn, ja hän ei voinut kääntää pois silmiänsä hänen lumoavasta katsannostansa. "Teidän tahtonne, suuri kuninkaani, on minun lakini; sen edessä syöksen minä itseni vaikka ijankaikkiseen liekkiin," huusi hän liehakojen. Erik viittasi Sigismundille ja hän meni pois, silmäten Signeä umpimielisesti.
"O o onpa hän sen vienyt", tunnusti Proudfute surullisella äänellä. "Hän on vienyt kukkaroni mutta vähät siitä, koska hän kuitenkin jätti metsästys-laukkuni". "No niin, olishan se laukku ollut ikään kuin personallinen voiton todistus voitonmerkki, käyttääkseni lauluseppien nimitystä". "Olipa siinä laukussa enempikin kuin vaan se, veikkonen", virkkoi Olivier umpimielisesti.
"Minä tarvitsen niitä", sanoi kapteeni umpimielisesti. Koko tuona Helmin siellä olon aikana ei kapteeni ollut maistanut pullostansa ainuttakaan kertaa; hän ei edes muistanutkaan sitä. Lapsen yksinkertainen suoruus ja ystävyys oli alkanut luomaan valoa ja lämpöä hänen synkkään ja pimeään sydämeensä ja tämän tähden oli hän unohtanut pullonsakin; sen vuoksi oli hän selvennyt melkein selväksi.
Vähitellen oli sitte jouduttu niin pitkälle, että jo oli ihan käsissä viimeinen varsinainen opetustunti ennen ylioppilastutkintolupaa. "Tämä päiväpäs vasta pitkältä tuntuu", äännähti Ander kiireesti historian oppikirjan lehtiä välitunnilla käännellessään. "Ainahan ne on päivät pitkii kevväillä", sanoi siihen Petri umpimielisesti hymyillen.
Ne, jotka tunsivat Allanin luulotellun profeettalahjan, hymyilivät umpimielisesti; mutta Allan itse vastasi, »että Montrosen kreivillä ei ole syytä kummastua siitä, että hän on tuttu monelle tuhannelle ihmiselle, joita hän itse ei muista ennen nähneensä.»
»Niin totta kuin olen kunnian mies», nurisi närkästyksissään Dalgetty, kun Allan, umpimielisesti ravistaen päätään, lopetti tarkastuksensa; »kyllä se poika ja minä nyt tunnemme toisemme, kun taas kerran satumme yhteen.» Sillä välin Allan astui pöydän alipäähän, ja tarkastettuaan samaten Andersoniakin ynnä toista palvelijaa lampun valossa, seisoi hän hetken aikaa ikäänkuin syvissä mietteissä.
Olettehan juuri kuin eläwältä kuollut", sanoi eräänä semmoisena hetkenä Antti äidillensä. "Enemmän tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä", sanoi äiti umpimielisesti. "Owatko nämät sitten Jumalaa wastaan?" kysyi Antti oudoksuen. "Ei, eiwät ne ole ... mutta owathan ne...", sanoi äiti hajanaisesti, sillä ei hän tiennyt, mitä hän oikeastaan sanoi. "Puhutteko tekin, rakas äiti, niin?
Päivän Sana
Muut Etsivät