Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Sävel vielä yksi kolmas, yhä voimakkaampi ja täysi-äänisempi. Luutnantti säpsähti hämmästyksestä. Emilialla oli kyllä kitara vaan siinä oli ainoastaan kolme kieltä; ostaa uusia hän ei vielä ollut ennättänyt, ja paitsi sitä eihän Emilia ollut kotona. Uudestaan helisi sävel, ja tällä kertaa niin täysi-äänisesti kuin jos se olisi tullut siitä huoneesta, jossa hän oli.
Kaikki miehet katsoivat henkeään pidättäen tätä leikkiä, ja kun lohi loiskahti maalle, niin kaikkien suista samassa silmänräpäyksessä pääsi huudahtava ihastuksen nauru. Venäjän herra rupesi ihan suuntäydeltä nauramaan ja pölisi innoissaan. Väinö hyppäsi samassa kentällä telmivän lohen kimppuun, jonka suussa uistin helisi.
Mutta katsohan, minä päätin, nähdessäni isän olevan poissa, että minä tulen mieheksi ja oikein kelpo mieheksi kauppatoimissa ... ja tiedätkö, äiti, kun minä niin sydämessäni Jumalalle ja isälle vannoin, että minä autan sinua taikka kuolen, niin tuntui minusta, vaikka oli niin kylmä, että jää helisi, ikään kuin lämmin hengähdys olisi käynyt lävitseni ja juuri kuin lauhkea kesäinen tuuli olisi minuun puhaltanut ... ja minä uskon täydellisesti ja lujasti, että se oli isä, joka hyväksyi sillä tavalla minun ajatukseni."
Neiti kangasta kutovi, Sukkulaista suikahutti, Kultalangasta kutovi, Hopeaista helkyttävi; Kultarihmaset kulisi, Helisi hopealangat. Tuli nainen naapurista, Kysytteli, lausutteli: "Kelle kultalangastasi, Hopeaista huolittelet?"
Tietysti hän sitten vastavuoroa osoitti Lopolle samanlaista kohteliaisuutta. Tuossa yhdentoista seuduissa hän eräänä päivänä möi viimeiset tavaransa. Oli sinne kokoontunut taskuun koko joukko kuparia ja hopeata, että oikein painoi. Kuulettekos! Tokko on rahaa? Hän löi hamettaan polvea vasten, että helisi.
Käivät Narvan nappisaksat, Eipä neiti nuoille mennyt. Tulipa viimein Nurmi Tuomas, Otti neitosen rekehen, Löipä ohjalla oritta, Helmiruoskalla hevoista; Hepo juoksi tie helisi, Kangas kultainen kulisi, Reki rautainen rämisi, Vemmel piukki pihlajainen, Ulvoit ukset Uuen Linnan Vinkuit Wiipurin veräjät, Tuota neittä vietäessä, Kultaa kul'ettaessa.
Ja silloin keksi hän keinon. Talossa oli iso ruokakello. Kuin kirkonkello riippui se siellä pikku katon alla, kahden pitkän patsaan päässä, päätyseinän yli kohoten. Sakari alkoi aitassa olijoiden kiusaksi uhallakin soittaa. Vimmatusti veti hän nuorasta. Kello helisi ja pauhasi.
Kela lähetti molemmat ystävät joka paikkaan veikkoa hakemaan. Ne juoksivatkin ympäri kun vainoovat koirat, mutta menestymättä. Samassa helisi kello ja huuto alkoi, mutta Kakkuria ei kuulunut, ei kirjallisestikaan. Toisen kerran tulivat he häviöön. Sepä vasta onnettomuus; kiukkunsa oli määrätön.
»Ei suinkaan siellä viitsi horista joutavia ja selvähän tuo on asiakin», virkkoi joukosta Halosen Teppo. »Meitä neljänäkymmentä miestä katsoi silmillä kuin helmillä tuohon, juuri tuohon tantereelle, kun Antti löi Jukkea, hakkasi ihan kuin riihen puija, että vaara helisi vastaan tuossa. Ja Jukke ähki, parkui, kirosi ja ähelti kuin pikku Iikka tulen palavassa saunan löylyssä.
"Juuri minulle, minun vaimolleni ja Reijan Jussille, joka kuskasi meitä". Taavetti yrähti itsekseen ja astuskeli kotiansa päin. Matin hevonen jo kanssa oli valjastettu; Jussi ja emäntä ajoivat Mikkolan pihasta maantielle. Matti istui rekeen; ja koreasti helisi uusi kulkunen kun he ajoivat Taavetin ohi. Siinä hän nyt sai nähdä, kelle hän tänään oli ensi-kerran papinkelloa soittanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät