United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heli kun hän katsahti Aminoffiin, joka ennemmin oli kuulunut seurueeseen ja silloin kantanut olkanauhoja, kysyi keisari, huomattuaan ett'ei Aminoffilla noita koristuksia päällään nyt ollut: »Miksi ei teillä ole olkanauhoja?» Aminoff koetti soperrella jotakin vastaukseksi, selitellen tulonsa syitä, mutta keisari keskeytti hänet ja sanoi: »Ahaa!
Vähitellen hän taas ummisti silmänsä ja puhui itsensä kokonaan satujen maahan, kuulijat ihastuneina pitivät loistavat katseensa hänen suuhunsa kiinnitettyinä ja Kati riemuitsi sydämessään. Kun opettaja oli lopettanut, otti Heli hänen päänsä molempien käsiensä väliin, pudisti sitä ja sanoi: "Aika poikahan tämä onkin," kääntyen taaksepäin kysyi hän sitten: "saanko hänelle nyt antaa suutelon, Kati?"
Hei heli laa! Joju myöskin läheni kotiansa, ja katseli tavan takaa marjojansa. Kauniimmat hän nyyppäsi suuhunsa: "saatanhan syödä muutaman marjan, mitäpä sillä väliä on", tuumi hän. Mutta marjat vähenivät vähenemistään. Tuossa oli muona-Matin mökki. Joju meni tupaan. Siellä oli silakkaa ja leipää pöydällä sekä piimää läkkituopissa.
Mutta kasvonsa kirkastuivat, puristettu nyrkki laukesi taas, kun Heli iloisesti astui hänelle vastaan. Opettaja erittäin ystävällisesti tervehti Tyniä, se oli rengin nimi. Niin astuivat nyt molemmat pariskunnat tyytyväisinä vieretysten. Ollakseen ystävyksin Tynin kanssa, puhui opettaja paljon Hiirakasta ja kyseli, kuinka sen opettaminen luonnistui.
Heli varasti pikkuisen takasillaan, mutta ei tehnyt kuin yhden rikkeen ja kolme pitkää laukkaa, niinkuin sittemmin "Uljaassa" reippaasti kerrottiin, ja se viipyi matkallansa vähän vaille 7 minuuttia. Valkyria nelisti ensimmäisen virstan ja herrain puolen toisestakin. Sitte se muutti kulkunsa hölkkäjuoksuksi, vaan väsyi siihenkin ja rupesi kävelemään.
"No hän," vastasi Heli, "jos tulette mukaan, niin saatte häntä nähdä ilman edestä; ettehän pidä meitä niin halpana, että häpeäisitte käydä meidän seurassamme." Opettaja tarttui Helin käteen, ja pitäen sitä kiinni, niinkuin se olisi ollut Katin käsi, läksi hän molempien tyttöjen kanssa pois puutarhasta.
Heli oli tuonut lautasen ja opettaja istunut pöytään, ett'ei näyttäisi epäkohteliaalta. "Tuon minun Helini saatte sunnuntaikouluun oppilaaksi," sanoi Hukkanen tyhjennettyään kukkurapäisen lautasen. "Noo, teillä ei mahda enää olla paljoa oppimista," virkkoi opettaja, edes jotain sanoakseen. Tyttö ujosti vaan katsoi lautaseen alas. "Mitä!
Aurinko paistoi helteisesti aholle, jossa eräs kahdentoista-vuotias poika poimi marjoja tuohiseensa ja lauleli: Kankaalle karjan, Mättäälle marjan Lamponen toi. Hei heli hoi! Metsässä toimin, Marjoja poimin; Luoja ne loi, Köyhille soi, Kypsimmät annan Poijes, ja kannan, Minnekkä vie Suorana tie. Joku rapsahdus kuului, ja poika huusi: Kuka siellä kuukuelee, kettuko vai jänis?
Minä tahdoin tunkeutua tämän kylän sopusointuiseen elämään, nytpä seison keskellä puolueitten vimmaa ja se nielee syvimmätkin sydämeni halut." Heli piti sanansa. Niiden kahden rakastavaisen salainen yhtyminen avasi heidän sydämensä äkisti ja hillitsemättömästi. Siinä ei ollut enää vastustelemista, kun olivat salaisesti tavoittaneet ja tavanneet toisiaan.
Opettaja istui paikoillaan liikahtamatta, niinkuin avosilmin uneksuen. Heli astui hänen luo, pudisteli häntä käsivarresta ja sanoi: "Mitä? Kuinka? Silmät auk! Seisaalleen! Sy sy Sysmässä sukkani hukkasin." Tanssien pyöritteli hän häntä tuvassa. Nyt oli kaikki taas eloa ja iloa, ja Tyni tuli sinne lisäksi.