Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Isäni oli maamies, talollinen, joka asui appenne hovin läheisyydessä... Haa! huudahti Drake, te ... tekö Inkerin poika, talonpoika, jota minä ruoskitutin. Heleä puna leimahti Vanloon poskipäille. Hän kohosi istualtaan ja hänen silmänsä säihkyivät. Mutta hän hillitsi nopeasti povessaan kuohuvan tunteen ja jatkoi entiseen levolliseen tapaansa: Minä se olen.
Paimen oli pillillänsä kutsunut karjaa yhteen ja ajoi sitä nyt soittaen kotia tuohon punaiseksi maalattuun taloon, joka näkyi laakson suussa järven rannalla. Kysyit, tiesinkö mitään kertoa paimenpillistä, jonka heleä, vähän alakuloiselle soiva ääni kuului niin erinomaisen kauniilta kesä-illan tyvenessä. Tunnetko sä leikillisen, pukin-jalkaisen, partaisen Pan jumalan?
Se loisteli taivaast' alas maahan ja maast' ylös taivaasen ja tässä sädekiillossa nyökäytteli enkelinpää alas hänelle. He lepäsivät kaikki. "Kiitos, Herra Jesus, kiitos!" huo'ahteli Aiken. Silloin heleä veisu kajahti kirkossa.
Se on vikkelä ja kekseliäs missä lääniherran paha pitely ei ole sitä raukaksi masentanut. Se on notkea ja älykäs missä ei rahdin-ajo ole siitä vetelystä tehnyt. Se on pulassakin leikillinen ja osaa käyttää hetkeä hyväkseen paremmin kuin mikään muu Suomen heimo. Karjalaisessa ilmenee suomalaisen luonteen heleä nuorukaismieli.
Antonion piti Se tuoda, vaan hän poiss' on. Lähemmäksi! AIRUT. Armoisin rouva, CLEOPATRA. Octavian näitkö? AIRUT. Näin, kuningatar. CLEOPATRA. Missä? AIRUT. Roomassa. Hänt' ihan silmiin katsoin; näin, kun häntä Antonius ja veli taluttivat. CLEOPATRA. Mun pituiseni onko? AIRUT. Eikä, rouva. CLEOPATRA. Ja äänen kuulit? Heleä vai heikko? AIRUT. Sen kuulin, rouva; ääni häll' on heikko.
Noihin ääniin yhtyi pian vielä viehättävämpi, nuoren naisen ääni, puhdas, heleä ja suloinen, joka alussa oli vapiseva, mutta sitte vahvemmaksi vakaantui ja aina ihastuttavammalla ja tunteellisemmalla tavalla lauloi: Ah muistatko sen hetkisen, Jon' saimme toisemme Ja lemmen liekki liehuen Loi loisteen tiellemme?
Lemmekkäästi katsahtava nuori mies otti hänen syliinsä, suuteli häntä, ja kohta tunsi veretön impi hienon veren virran suloisena koskena juoksevan suonissansa, hänen poskensa hohti kuin aamuruskon pilvi, ja ilosta läikkyi heleä otsa.
Heleä, iloisa nauru, jonka joku kompasana tuontuostakin synnytti, todisti nuorten raittiutta ja nekoisuutta. Leski-Marja pienempine lapsineen oli parin kolmen vanhuksen seurassa muusta joukosta erillään, ja puoleksi kuiskutellen tuntui toisten vanhojen kera keskustelevan elämän vakavista puolista ja muutoksista, joita ei kukaan edeltäpäin tunne eikä tiedä.
Ilma oli ihana, mieli kevyt ja hyvästi sujui työ. Läheiseltä aholta oli kauvan aikaa kuulunut heleä ääni. Se välistä taukosi hetkeksi, sitten alkoi taas. Yrjö hyvin arvasi, ken siellä lauloi. Noin kirkasta ääntä ei ollut kellään muulla kuin Koivumökin Sannalla. Hän kuunteli ja toivoi, että tyttö tulisi sinne päin. Ilosta sydän hyppi, kun äänestä kuuli, että hän toden perään lähestyikin.
"Te toitte pahan vieraan tähän taloon, Leonore", kuiskasi hän levottomasti kuunnellen, mitä salissa tapahtui; siellä kuului Kristina tädin sointuva, heleä ääni melkein keskeyttämättä. "Te ette tietysti voineet aavistaa hänen olevan tuon kamalan, uskottoman Dianan, jonka tähden herra Claudius on niin kovin saanut kärsiä. Varjelkoon Jumala tuon naisen enää saamasta valtaa hänen ylitsensä!
Päivän Sana
Muut Etsivät