Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Tuossahan sinä jo tulet, tulet harava olalla ojan yli; ja vaikka sinä olet huivilla kasvosi varjostanut, heijastuu päivänpaahteessa sirisevä niitty altapäin sinun silmäkulmiisi ja poskipäihisi. Sinä aijot ensin mennä ohitse, mutta sitten huomaat ja naurahtaen sanot: »kas, onhan tuossakin vielä haravoimista!» Ja nyt me jo olemme vierekkäin, useamman heinäsuovan takana. Ei meitä kukaan tänne näe.
Mut siit' ei välttämättömyyttä voita se enempää kuin pursi virran viemä katseesta, johon heijastuu sen kulku. Ja sieltä, niinkuin urkuin harmoniat suloiset saapuu korvahan, nyt näkyy silmääni aika, joka kypsyy sulle. Kuin jättää sai Hippolytus Ateenan vuoks emintimän häijyn, julman, viekkaan, niin sunkin pakko jättää on Firenze.
Yli tyynen lampuen soudeltiin suvi-illalla immen kanssa, ja silloin Laina se lausui niin alas katsoen aatteissansa: »En tahdo ma katsoa taivaaseen, vaan katselen järven pintaan; on aurinko astunut alle veen ja laskenut lammen rintaan. Ja päälläpä päivyen heijastuu siell' untuvahattara hieno ja rantaman lempeä lehmuspuu ja ulpukan umppu vieno.
Sen täytyi olla nainen nuori, moinen kuin Sinä, sielussa min heijastuu kaikk' kaunis, hellä, herkkä, haaveiloinen, pyhäinen, kukkiva kuin pihlapuu, mut sentään kiinteä kuin kirkas rauta, jonk' eessä eivät leikinlyönnit auta.
Eräs englantilainen auktoriteetti ne ovat tutkineet kaikkia mahdollisia lohenonginnan vivahduksia tietää, että kaikista huonoin syöntiaika päivästä on juuri vähää ennen auringon laskua, kun se alhaalta valaisee keskitaivaan, mistä valo sitten kuin mistäkin valonheittäjästä heijastuu alas ja tunkee veteen kirkastaen kosken pohjan jokaista kiven koloa myöten.
Onhan Antti nyt kylän vävy ja suojelija. Helenan katseesta välkkyy tavaton onnellisuus, hänen silmänsä säihkyvät riemusta, mutta jotakin salaperäistä heijastuu kuitenkin hänen kasvoistaan. »Enkö minä sitä sanonut», sanoo Rist-Riehkalan Katri Helenan äidille. »Kun se kerran on tapahtunut, niin ei se häntä enää peloita. Ja teki se siunaamani leipäpytkykin oman vaikutuksensa».
Minä heräsin omien vihollisteni keskuudessa. Ja näitäkö nyt minun piti siunata ja rakastaa ja palvella! Epäilemättä, koska me olemme saman Isän lapsia, koska Isä heitä rakastaa niinkuin minua, koska minun täytyy olla vaan peili, josta Isän rakkaus heihin heijastuu. Isän kasvojen edessä kaikki viha ihmisiä kohtaan katoaakin niinkuin yön varjo päivän tieltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät