Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
On kuin kirjava palokärki, joka hongan kupeesen läpeä nokkii, sanoisi meille jotain; kevyesti liehotteleva haukka, joka puiden välissä kiitää, näyttää keveillä liikkeillään ivaaman meitä, turpeesen kiinnitetyitä, kömpelöitä maanorjia. Olen sittemmin ajatellut, että nuot luonnon kasvoilla tavattavat tutut piirteet viittaavat sitä elämän-yhteyttä, joka meillä on luonnon kanssa.
Lukkarihan meitä kynsi ja pöllytti kuin haukka; sen tunnen vielä ja puren hammasta, mun poikaseni. Mutta kului öinen tie ja läheni Tammiston talo, johon veljekset astuivat vakaasti sisään, ja Kyösti rakensi heille oivalliset sijat.
Torvien soiden ratsastaa ritari vihreään viitaan haukka käsivarrellaan. Niin kuljet sinäkin läpi elämän; niin nimesi kaikuu edelläsi, minne saapunet. Ainoa, mitä *minä* tältä rakkaudelta pyydän, on saada levätä kuin haukka käsivarrellasi. Kuin *haukka* olin minäkin sokea valolle ja elämälle, kunnes sinä otit pois silmiltäni siteen ja annoit minun lentää ilmoihin ja yli viidan huippujen.
Ota kuin osansa haukka Kaakotellessa kanojen. ILVO. Eivät kuule käskyjäni, Vaativat muka etuja, Oikeutta. LOUHI. Syötä heitä, Juota heitä! Täytä vatsa Vyötä myöten! niinkuin täällä Häissäsi hyvin opetan. Kansa on ylevä karja. Sitä kaitsen kuin haluan, Tai talutan teurahaksi Sodan kiljuvan kitahan, Kuinka miellyttää minua. ILMARI. Täällä joukkoa tähystä! Harva on Kalevan urho Juomahaarikan sivulla.
Kohta hän sopi Agamemnonin kanssa ja läksi kostonhaluisena taisteluun, etsimään Hektoria. Tämä pakeni raivoista vihollistansa, mutta Akilleus ajoi häntä, niinkuin haukka kyyhkyä ajaa. Niin kiersivät he kolme kertaa Trojan muurien ympäri.
Sepä otus ei näytä ollenkaan pelkäävän, huomautti renki; se pysyttelee yhä edelleen lehtimajan kohdalla... Ehkä sinne on piiloutunut sorsapoikue. Siellä on nainen uimassa, virkkoi nuorukainen hymyillen; enkä minä nyt lainkaan ihmettele; että haukka pytytteleikse sillä kohdalla, varsinkin jos on totta että haukat ovat olleet aikoinaan aika veijareita.
Gootit ja pohjoismaalaiset tuskin ymmärsivät toistensa puhetta. "Jos sinua miellyttää täällä olo, veljeni", sanoi Totila hitaasti, "niin viivy vaikka kuinka kauan luonani puolisoinesi". "Ha, ha, haa, roomalaiskuningas", nauroi jättiläisnainen ja heitti päätään taakse päin niin, että punaiset hiukset välähtelivät. Haukka lensi kirkuen kolmesti hänen päänsä ympäri ja palasi sitten paikalleen.
Mutta miten voisivat heidän lemmenhuumeiset sydämensä olla varovaisia ja valppaita? Rakkaus syöksee heitä eteenpäin, niinkuin jano ajaa virtaa kohti uupunutta peuraa; tai on se niinkuin haukka, joka nälkiintyneenä äkkiä ampuu alas saaliinsa kimppuun. Voi, rakkautta ei voi salata!
Vai tuoko haukka, kun leveällä purjeet Ilmojen mert' ajelee? Lisääpi kaipuutain joka suonen sykky; Petellen pettynyt aisti toivon kiihtää, Ja viekkain huulin huohuvi toivo lemmen Liekkiä leimuamaan. Ei jäähdä lahden huokumat ilta-usvat, Yökaste viljava ei mun lemmen tultain, Ei öinen tuul', kun huokuvi kalliolla, Kylmäten suortuviain.
OTHELLO. Kyll' osaan itseäni hallita. JAGO. Jäähyväiset ma lausun vielä kerran. OTHELLO. Tuo sepä tavattoman kelpo mies on, Kokenut äly, joka tuntee kaikki Elämän mutkat. Villiks jos käy haukka, Vaikk' olis sydänsyissäni sen kytkyt, Vihellän pois sen, ilman tuulten valtaan Ja onnens' ohjaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät