United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
GYLDENSTERN. Minkä suhteen, prinssi hyvä? HAMLET. Minä olen hullu vaan luodepohjan aikana; kun tuuli on etelässä, voin erottaa haukan haikarasta. POLONIUS. Oloista onnea, hyvät herrat! HAMLET. Kuulkaa, Gyldenstern; ja te myös; kummallekin korvalle kuulija: tuo suuri imulapsi, jonka tuossa näette, ei ole vielä päässyt kapalostaan.
Vanhempana on käellä yläpuoli ruumista sinisenharmaa ja alapuoli valkea tummilla poikkijuovilla. Sen pituus on noin 14£ tuumaa. Värinsä, ruumiinrakennuksensa ja lentonsa puolesta on käki hyvin haukan näköinen, josta syystä kaiketikin kansan kesken on noussut se väärä luulo, että käki täysikasvuisena muuttuisi haukaksi.
Niin olen kuullut sanottavan ja toisillakin sanoilla: Lämmintä syksyrusko, talven jatkinta keväinen. Jos niin oileekin, en varmaan sanoa tiedä. Kiertää ja kaartaa, kuin Lempo lautamiestä. Emme tiedä, missä tilassa Lempo lautamiestä kiersi, vaan niin on tapa sanoa, kun joltakulta ei saa rauhassa olla. Koira on suden sukua, korppi haukan heimolainen.
ROSSE. Näet sä, isä: Vihoissaan ihmistöistä taivas uhkaa Veristä lavaa. Kello näyttää päivää, Mut synkkä yö tukeuttaa taivaan lampun. Yön kunniaksko vaiko päivän hävyks Maan kasvot hautaa pimeys nyt, kun niitä Elävän valon tulis suudella? VANHUS. Se luonnotont' on kuin tuo öinen työkin. Tiistaina hiirensyöjä huuhka sieppas Ja tappoi pilviss' ylvästävän haukan.
Tästä ystävyys yleni Kahden keskellä vihaisen, Kahden viekkahan välillä; Kosk' on kaivattu karitsa, Lammas lyötynä viatoin, Kettu koiralle sukua, Korppi haukan heimolainen. Luku XIV. Pilatus tahtoo päästää Jesusta juutalaisten tavan jälkeen. Herran tultua takaisin, Pontius pahoin vihastui. Kutsui juuttahat kokohon, Papit parvehen pahimmat.
Se vähän auttoi: nopeammin pelko kun siivet samoo. Alas sinkos toinen, nous toinen, rinta ylöspäin taas lentäin. Noin haukan kohti havistessa, sotka sukeltaa äkin pinnan alle, jättäin noloksi, äkeäksi vainoojansa. Nyt pilaan suuttui Calcabrina, nousi, lens, ajoi takaa häntä, mielissänsä paosta miehen, toraa toivoellen.
Huulen alla ennen mehiläisen hunaja, nyt kielellä käärmehen myrkky. Semmoisia ovat. Kaunaa kantavat ne, jotka otin, kaunaa ne, jotka jätin, kaikista enimmän ne, joita en ottanut, en jättänyt. Pois soudan. Mutta eivät uponneet vielä veteen Kaukon airot. Lepäsivät levällään kuin haukan siivet, tietämättä, noustako vai laskea. Eivät ehkä hyvinkään kaunaa kantane nämä. Ystävinä erottiin.
Ainoastaan hänen pieni haukan päänsä teräskatseinensa ja petolinnun nokkinensa pysyi järkkymättömänä samoin kuin nuo kolme valkoista piikintapaista hiusta päälaella ja lukemattomat pienet rypyt hänen tulessa kovettuneilla kasvoillansa.
Ludvig Lesly vastasi siihen sopivalla tavalla, mutta niin pian kuin Tristan oli poistunut, huomautti hän sisarenpojalleen, että heillä tästälähtien oli nyt kunnia pitää tätä pelättyä virkamiestä verivihollisenaan. »Mutta meihin ei sen haukan kynnet ylety», lisäsi hän; »soturi, joka täyttää vain velvollisuutensa, saattaa nauraa yliprovossille.»
Hänen päivettynyt, ankara otsansa rypistyi ja hänen huulensa puristuivat yhteen, kun hän luki ivallisen kuulutuksen, jossa joka sana oli tarkoitettu tappamaan erään naisen sydämen. Eikö hän ole veljen oikea täti? kysyi raatimies. Larsson nyökäytti päätään. No, olihan luonnollista, että niin kävisi, kun hän lähti haukan pesään. Maailmanlopun ajat ovat tosiaankin jo käsissä.