Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Se on parempi, kuin turhia puhua," tiuskasi isäntä. "Voi sinä kurja, kun et ymmärrä hävetä ihmisiä, antaessasi rakkautesi tuollaiselle köyhälle lurjukselle; voi minua onnetonta, kun en ole uskonut ihmisten puheita, vaan olen itse kasvattanut sen haukan, joka on hionut kynsiänsä, viedäksensä kanani!" "Elkää toki, isä kulta, sanoko häntä haukaksi; hän on siivo ja " "Köyhä! sano niin.
Sa kosken kuulet kuin ukkosen ja haukan kirkunan kaukaisen. Nuo äänet on kuorona rinnassas. Ja villi on leimaus katseessas. Peru päiviltä muinaisilta se lie kun käytiin katkera kostontie. Kas viuhuen tuorehet tuulet käy. Ei katseenkantaman ääriä näy. Lyö iskusi uksihin rautaisiin! Ken paljon vaati, se palkittiin. Riemuin tunnet talven tekevän raivaustyötään.
Hän eilen hengen mulle suojeli, Ja tässä seison nyt kuin nahkapoika, Jok' oikeaa ja vasenta ei tiedä, Ja nään, kuin hältä viedään kunnia. Ma voisin itkeä, jos auttais vaan, Ett' moinen kehno raukka olla saatan! Vaan vaiti! Nyt ma muistan, minkä isä Mull' kertoi tuosta kapteinista, kun Hän paronilla sairasti, Sen äijän On silmät niinkuin haukan. Etten ennen Tuot' aatellut!
Hän ei muistanut, että Cecilialla oli haukan silmät, erittäinkin kun esine, jota hän katseli, koski häntä tahi hänen tuumiansa; mutta edellä kaiken unhotti hekkumallinen munkki hallitsijattarensa turhamaisuuden, ja kuinka syvästi hän tulisi haavoitetuksi ajatellessaan, että hän nyt ei olisikaan munkin sydämen jumaloitava kuningatar, jota tämä niin useasti tuhansilla valoilla oli hänelle vakuuttanut.
"Tule tänne että saan sinua puhutella", kuiskasi hän väännellen kasvojansa ja suutansa moneen väärään; "tule vaan!" Ja näin sanoen vetäysi hän vähän syrjään. "Sinun pitää oleman varoillasi Jussilan suhteen", kuiskasi hän uudelleen ja pani huulensa Erkin korvalle, "mutta varo itseäsi niin, ettei kyyhkysesi saa tietää haukan häntä vainoovan. Vait, vait!
Voittaja nyt vallallansa Taasen taivahalle nousee, Silmänsä kuin tulen nuoli Etsii, vaanii kyyhkyläistä. Ja hän keksii sen ja lailla Tähden laskeksen sen päälle, Oikasee jo kultakynnet Kouristaakseen kyyhkyläistä. Mutta Dmitri vihastunut Haukan himot hillittääpi, Lyöpi vavallansa siihen Lintu kurjan kuoliaaksi.
Te ette haukan lailla kohoo suoraan, paperi-, runoleija ootte vain. Sen minuutta ma aina turhaan hain, se supistuu näät pelkkään purjenuoraan.
Eipä olisi hullumpaa olla nyt haukan sijassa arveli renki. Lars Olsson ei tällä kertaa ollutkaan väärässä, sillä todellakin näki haukka lehtimajassa kylpevän tytön, joka oli niin häikäisevän valkoinen, että varmaan olisi itse lumme saattanut häntä kadehtia. On vaikeata päättää, miksi haukka tyttöä luuli.
Tätä tämmöistä ei hän ollut koskaan nähnyt, mutta samalla se oli kuin joskus ennen elettyä. Ihmiset, vuori, kivet, erämaa ja järvet ja hän itse sulivat hänelle puolittain todelliseksi, puolittain satumaiseksi nykyisyydeksi, niinkuin juhannusiltana kokkomäellä. Oli hetken aikaa hiljaista sen jälkeen kun virsi oli vaiennut. Kuului vain joku rykäisy, joku huokaisu, ylhäältä ilmasta haukan huuto.
KUNINGATAR. Teidän silmänne välkkyy kuin haukan; minuako te vainootte? BOTHWELL. Niin, lemmellä palavammalla, kuin kesän kuumuus, jota pakenitte tänne suojaan. KUNINGATAR. Bothwell, minä olen uskonut itseni teille. BOTHWELL. Te olette uskoneet minulle niin paljon, että teidän täytyy uskoa minulle kaikki. KUNINGATAR. Se ei olisi hyvä meille kummallekaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät