Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Jos nyt vanhemmat tulevat, mitä he vainen ajattelevatkaan? Emma, tehkäämme sovinto! Sovinto? ALFRED. On hassua meiltä, että tällä tavalla kulutamme kauniin aamumme. Nytkö vasta sen huomaat? ALFRED. Niinpä vainen, lähestyn sinua ensiksi. Olkaamme ystäviä. Että noin voit kiusata minua! Ja nyt sanot sinä minun tähteni nuo sanat? Miten? Sinä vaadit vielä...? ALFRED. Sanotko siis? Mutta, Alfred...
Meille jäi ainoastaan muutamia satoja tuhansia Rotschildin pankkiliikkeessä Napolissa ja poloiset diadeemimme, jotka rva de Silvis pelasti meille hattukotelossa. Ajatelkaahan, että rva markiisitar tuon pitkän maanpakolaismatkansa kestäessä aina piti kallisarvoista koteloa käsissänsä, tehtiinpä matka sitten jalkaisin, meritse, junassa tai vaunuissa. Se on todellakin hassua ja hullunkurista!...»
Ja miehetkin remahtavat nauramaan, että metsä raikuu: 'Onpas se näppärä! Sitte minä jo tulenkin sinun luoksesi ja me hiihdämme taas eteenpäin. Mutta sinä alat ihan tosissasi ottaa minua tiukalle, että mitä se semmoinen kujeilu? Tämähän on ihan hassua! Minun on helppo vastata, että etkö itse nähnyt millaisen ilon se miehissä synnytti.
Kun Elsa jonkun matkaa sivu päästyään kääntyi katsomaan heitä, katsoivat hekin häntä. Elsaa rupesi peloittamaan ja hävettämään, että puvussaan on jotakin hassua, ja se rupesi niin vaivaamaan, että piti kääntyä kotia. Samat tytöt ja Aappo tulivat taas vastaan ja katsoivat häneen nyt pitkään, ja hän punastui niin, että posket kuumana karehti.
»Syyttömäksi julistettiin?» »Syyttömäksi, syyttömäksi!» sanoi mummo. »Eivätkö panneet toiset vastaan?» »Ei ollut vastaanpanijoita.» »Eikö ollut ketään?» »Olihan muuan puolihassu poika, joka sanoi nähneensä yöllä Pietisen tulevan puodin ikkunasta. Mutta kukas hassua uskoo», puheli Matara ja käänsi pyhähuiviansa laskoksille.
Ei tämä oli liian hassua! Täytyi lähteä tuota tutkimaan. Musti käveli verkalleen kohti tuota outoa, mutta kuitenkin omituisen tutulta vaikuttavaa kumppania, joka myöskin näkyi lähtevän häntä kohden kävelemään. Musti heilautti häntäänsä hyvän toveruuden merkiksi, tuo toinen teki samoin. Ei silläkään siis mitään pahaa mielessä ollut.
LIISA. On! HEIKKI. Mitä sinä sanoit? LIISA. En mitään... Sanoin on. HEIKKI. Se ei kelpaa, sinun on myös sanominen niin. LIISA. Mitenkä? HEIKKI. Jumalan kiitos, pöytä on katettu! LIISA. Miksikä siten? HEIKKI. Kun työ on lopussa, sanotaan: "Jumalan kiitos", että se on valmis. LIISA. Miten hassua! HEIKKI. Se ei ole hupsuttelemista eikä tyhmää puhetta.
Sinä, jolla on tuo ihmeellinen, taivaan luoma elin, kielesi, harkitse tarkasti tätä seikkaa. Elä puhu, pyydän sinua hartaasti, ennenkuin ajatuksesi äänettömyydessä on täysin kypsynyt, ennenkuin voit esittää muutakin, kuin narrimaista, hassua laverrusta. Anna kielesi levätä, kunnes siihen muodostuu järkevä ajatus, joka sen panee toimintaan.
Tuota koira hassua, joka haukkuu omaa väkeä! Kylläpä käy vanhaksi», sanoi Maija. »Kai nyt jo saa ruoan tuoda pöydälle?» »Ei vielä, se jäähtyy», vastasi patrunessa ja meni tulijoita vastaan. »No miten kävi kokouksessa? Olen oikein utelias», sanoi hän vastatulleille. »Siellä meni kuten rasvotuilla rattailla. Orpolasten kotia ruvetaan rakentamaan tulevana syksynä.
Päivän Sana
Muut Etsivät