Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Tietämättään hän ojentautui suoremmaksi ja hänen kasvonsa saivat jäykän, ylpeän ilmeen. "Salliiko neiti Hemmer meitä seuralaisikseen matkalla Alppilaan?" kuului samassa Hartin ääni hänen vieressään, ja hän kääntyi tervehtimään Hartia ja Eksköldiä.
Hartin ja Professori tulevat totisen näköisinä. No, herra professori? Kuinka on laita? Hm! Puhukaa Herran tähden. Professori pudistaa päätään. Mitä? Aili tulee ovelle, nojaa käsiään pihtipuoliaisiin, kuuntelee. Olisi pitänyt minut ennen kutsua. Eihän toki vielä vaaraa ole? Vaaraako? On! Mitä sanotte! Onko hän arveluttavasti kipeä? Ei vielä arveluttavasti, mutta se voi siksi muuttua.
Samassa pyörähti pieni, ketteräliikkeinen neitonen Mikonkadun kulmasta hänen eteensä, tervehti nopeasti ja oli samassa hävinnyt jonnekin kauppapuotiin. Pilkallinen väre Hartin suupielessä tuli taas näkyviin. Hän muisti selvästi viime kevään, jolloin hän kaiken hulluutensa huippuna oli ollut vähällä kosia tuota samaa pientä, pyöreätä, tummatukkaista Vilma Aarniota.
Salissa on siellä täällä hajallaan Ailin kapineita. Verannan ovi suljettu. I:n KOHTAUS. Hartin, Aili. Huokaa. Mikä hänelle nyt on tullut? Ei puhu mitään, ei syö mitään. Istuu vaan huoneessaan. Kun se lääkäri tulisi! Korjaa hatun pianolta, huivin kiikkutuolin taukselta y. m., vie ne vasemmalle eteiseen. Tulee oikealta. Sanokoon mitä tahansa, en aio häneltä salata.
Hartin ääni ilmaisi, ettei hän ollenkaan uskonut että kaikki "käy hyvin", mutta Anna ei vastannut sanaakaan, vaan kiirehti hänen ohitsensa alas portaita. Professori makasi tyynenä sohvalla laboratoriossa, mihin Hart ja Eksköld olivat hänet nostaneet, kun hän oli tuolissa istuessaan vaipunut alas. Eksköld ja vanha palvelija olivat hänen vuoteensa ääressä, kun Anna ja Hart saapuivat.
Rouva Huovinen näytti tyytyväiseltä ja lisäsi hetken perästä: "Sinä näytät olevan hyvin tuttu tohtori Hartin kanssa. Kuulin että sinuttelitte toisianne." "Niin, me olemme hyvät ystävät." "Oikeinko ystävät? No, en tahdo sanoa mitään siitä.
Eksköldin yksinäisyyttäkö? Totta oli, että hän oli yksin, mutta kukapa muukaan tässä maailmassa oli kaksin tai kolmin? Ja ylpeämpää ja itsetietoisempaa miestä kuin Eksköld sai hakemalla hakea. Mutta sittenkin Hartin täytyi sääliä häntä. Silloin tällöin oli joku katkera sana antanut Hartin aavistaa, mitä Eksköld oli saanut kokea.
Ja Anna kertoi kuinka hän niin mielellään jo aikoja sitten olisi tahtonut sanoa jotain lämmittävää ja osanottavaa, mutta eihän hän, ihmisarka, kömpelö olento ollut osannut. Ja sitten he puhuivat Hartin töistä, perhoskirjasta ja tunneista.
Kyllä minä luotan sinun rehellisyyteesi. Mutta vastedes ei se saa tapahtua. Ei se sovi, näet, että sinä annat tuttavasi tahi ystäväsi En minä koskaan enää! No, mene nyt kellarista portviiniä hakemaan. Kyllä. Menee. Hartin istahtaa nojatuoliin pöydän viereen ja rupeaa Dagblad'ia katselemaan. III:s KOHTAUS. Edellinen, Aili. Tulee kirja kädessä.
Hyvästi! Näkemään asti! Hyvästi! No, minne kiire sinulla? Meillä on herra Karhin kanssa sama matka. Itsekseen. Niin, sama matka! Menevät. X:s KOHTAUS. Hartin, Ahrén, Aili. Kyllähän se nyt vähän epähienoa oli, että AHR
Päivän Sana
Muut Etsivät