Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Niin, ja kuppaamastakin. No mitä ihmettä! Teppanan Riikkahan siinä on aina ollut kuukausittain ihan päntiönä. Mutta minua kutsui nyt Hannulan emäntä kahden viikon perästä takaisin, ihan kirveen silmään varotti minua tulemaan. Kyllä ne nyt näkivät, kuka on kuppari.
"Oudoksutti se minuakin, mutta herra Kokka ja Hovilainen, joka hänen kanssansa kävi minun luona, sanoivat Hannulan menneen siihen kiitollisuudesta herra Kokan jalosta käytöksestä Timon pojan asiassa; he kehuivat että Timo olisi taannut paljon suuremmankin summan.
"Totta puhuen", puuttui Hovilainen puheesen, heittäen syrjä-silmäyksen Hannulan isäntään, "sitä olen odottanut. Koska muut, vieraat ihmiset, ovat älynneet, niin tottahan minäkin olen älynnyt, että jotain siinä on tekeillä teidän ja Lydian kesken". "Lydian?" virkahti Taavi, hämillään. "Lydian ja teidän kesken kysymys on selvillä", kiirehti Hovilainen jatkamaan.
Riutan kiersimme, ja kuuntelemiseen meni ainakin kymmenen minuuttia niin että hyvin puoli tuntia oli väliä siitä, kun näimme Taavin ja Joosepin kalliolla siihen kun tapasimme heidät rantakivikossa. Ei siis ollut ihan niin myöhä kuin sanoin; ei niin myöhällä ihan hyvästi tunnekaan ihmisiä. Mutta ei taas tuo vanha kääppänä tunnissa souda koskelta Hannulan rantaan.
Hannulan nuorukainen kääntyi kohta kotiin päin. Koko rannikolla ei ollut yhtäkään ihmistä paitsi meitä; jos murha on tapahtunut, niin se on aivan varmaan tapahtunut jo ennen kuin tulimme, ja teidän poikanne on siihen ihan syytön.
Ja kevein jaloin ja hohtavin poskin Maija suurine konttineen mennä mylkytti kylän tietä Metsälään päin ja itsekseen hoki Hannulan emännän sanoja: Tulkaa kahden viikon perästä uudelleen!... Tulettehan?... Tulkaa kahden viikon perästä uudelleen!... Tulettehan?... Me olemme siinä varassa.
Tappioista puhutaan, niin kylläpä te olette menneet vähän arveluttavaan vekseli-asiaan älkää pahaksi panko että puutun asiaan, mikä minuun ei kuulu, mutta se oli minusta vähän outoa". "Mitä te tarkoitatte?" "Tuota herra Kokan lainaa. Ja mikä minusta oli vielä oudompaa, se oli Timo Hannulan nimi paperin toisella kulmalla".
Mitä ihminen hartaimmin toivoo, sen toteutumista hän ei tohdi uskoa. Jokseenkin tyynellä mielellä he ilmautuivat kansajoukkoon, jossa näkivät paljon tuttavia ja ystäviä. Hannulan Timo ja Lotta olivat viime aikoina istuneet aina vaan kotona, mutta siellä olivat he silloin tällöin saaneet vastaanottaa myötätuntoisuuden ja ystävyyden osoitteita niinkuin luonakäyntejä, kirjeitä, terveisiä.
Mutta nyt työhön, tässä on kyllin kauvan turhaan viivytty". Ja Hannulan isäntä ripusti paremman nuttunsa naulaan, heitti työnutun hartioillensa ja meni Taavin kanssa työhön. Kiroten kulki Hovilan isäntä kotiin päin. "Pirun pöllöt! Kopeilevat tyhmyyttään ja raakuuttaan, ja ovat niin rikkaita muka, ett'ei kysytä onko miniä varakas vai kerjäläinen. Tiennevätkö nuo tomppelit minun tilaani?
Jo vanhastaan on ollut polku, mikä valtamaantieltä ruununmetsän ja Hannulan metsän läpi ja rannempana aivan kallioilta on vienyt Onkamon kylään, heittäen Kokkomäen juurella haaran Hovilaan ja Hannulaan, mitkä talot ovat noin puolen venäjän virstan päässä rannalta. Sittemmin, kun rautatie tuli valmiiksi, on tätä polkua ahkeraan käytetty.
Päivän Sana
Muut Etsivät