Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Te olette ihan väärin kuulleet. No viisi tuhatta, sehän olisikin toista". "Mutta minä en ole kuullut, minä olen itse nähnyt vekselin". "Ja siinä seisoi viisi tuhatta? Mahdotonta! Missä te näitte sen? Kertokaa, kertokaa!" "Pankissa. pankki-herrat pyysivät minua katselemaan Hannulan nimeä oliko se oikea.
"Ettekö ole kuulleet tuosta murha-asiasta mitään?" "Ettekö ole lukenut viime viikon Suometarta?" "En minä ole tiennyt mitään. Mistä murha-jutusta te puhutte? Onko luultu että Hannulan poika murhasi minut. Muuan puunhakkaaja näki ylioppilaan metsässä, mutta sitten ei kuulunut hänestä enää mitään eikä Hannulan poika ilmaissut mitään. No tässähän olen terveenä, poistamaan semmoiset luulot".
Mutta nyt oli Hannulan isännän selän kirvestänyt, ja Maija sattui juuri tulemaan Hannulaan. Hänet nähtyään emäntä oikein iloissaan huudahti: Siinä paha, kussa pahaa mainitaan. Olimme juuri päässeet sanomasta, että kun tulisi edes se Maija tuota isännän selkää hieromaan, kun meidän entinen hierojamme Teppanan Riikka on urennut Korpistenmäen puoleen.
Sillä kun minä voitelin, niin takaansa katsomatta lähtivät riettaan juonet isännän selästä. Ja nyt hän on terve mies kuin pukki, vaikka eilen aamulla henkeään haukkoi. Se, se on seikka, joka Hannulan isännän ja emännän päästi älyynsä, kun näkivät, mikä eroitus on kupparilla ja kupparilla. Vai Hannulan isäntää kävi Maija kuppaamassa! Mitähän siitä Teppanan Riikka ajattelee?
Selvä siis oli, että se oli Hannulan emännän kello, ja että se oli Joosepin takissa, kun hän kalliolta syöstiin; olihan se painunut niin kovasti kalliota vasten, ett'ei veri päässyt väliin vaan jätti valkoisen ympyrän vuorin sisäpuoleen.
Hänen ei haluttanut astua sisään, sillä hän tiesi että rovasti oli alkava taas tavoitella hänen ylellistä elämäänsä, ja Hannulan isäntä oli viimeinen, jonka läsnäollessa hän olisi nuhteita suvainnut. Hän kääntyi siis syrjään, kierteli ulkohuoneita, nousi veräjän ylitse ja tuli niin kiviselle aholle, jossa edes takasin kävellen odotti rovastin poislähtöä.
'Ylpeä se on talonpojille niin ainakin hän minua kohtaan on ollut', sen lausunnon voisi Hannulan poika aivan syystä minusta antaa, se lausunto pääsisi rauhassa juurtumaan tässä sydänmaan kylässä siihen asti kun vasta tulen tänne. Tänne tuloni esti minua sekä sanomasta nimeäni että olemasta sitä sanomatta. Niin on ihminen kuin kana tappuroissa kohtakun suoruuden tieltä syrjäytyy.
Koska nuoret rakastavat toisiansa, niin mitä minä muuta siihen, kuin suostun". Hovilainen naurahti ja hieroi käsiään. "Hm!" Hannulan isäntä veti pitkän savun piippunysästään. "Minä puolestani luulin, että te jo olette valinneet vävyn jopa herras-säädystä". "Vai niin luulitte, he, he, he! Ei, kyllä se on parasta että itsekukin pysyy omassa säädyssään". "Siinä sanoitte ihan oikein".
Taavin kanssa tervehdykset vaihdettua, istuttiin pöytään, jossa oli tarjona tuoretta kalaa ja mannaryyni-puuroa. "No, hyvän heinä-vuoden saitte täälläkin, puhui minulle äsken emäntä", sanoi rovasti saadakseen puheen ainetta, "ja näyttää tulevan hyvä vilja-vuosikin, kun vaan Jumala edelleenkin suopi sopivia ilmoja". "Hyvät ovat toiveet runsaasta viljavuodesta", vastasi Hannulan isäntä.
Selvähän se, ett'ei talonpoikais-talo semmoista voi kannattaa. Nimi muutettiin Hovilaksi, mutta ei tämä hovin näköiseksi suinkaan ole muuttunut. Ja naapuriaan on isäntä kovin karsastellut. Koettipa riidellä itselleen ison palstan naapuritalon maita, minkä väitti olleen Riston viljelyksen alla. Siitä kesti käräjän-käyntiä monta vuotta. Hannulan Timo voitti, ja sitte ollaan vihamiehiä vielä nytkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät