Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Pari viikkoa oli kulunut. Tyyneveden seuroissa alettiin jo muustakin puhua kuin tuosta Hannulan murha-jutusta. Siihen oli myös tukehtunut tuo huhu Hovilaisen kosioimisesta; se oli menettänyt arvonsa samassa kun se rupesi leviämään, sillä Hovilaiselle ei voitu nauraa, häntä piti nyt onnitella siitä, ett'ei tullut toimeen yhdistys miehen kanssa, joka sitten joutui kiinni murhasta.
Onko Ville Savolainen täällä?" Renkipoika Ville Savolainen astui esille joukosta. "Näitkös Taavi Hannulan illalla kävelevän kalliolla?" kysyi Varmanen. "Näin ja tunsin heti", vastasi Ville. "Oliko hän yksin?" jatkoi nimismies. "Ei, rinnan kulki Joppi", vastasi taas Ville aivan valmiisti. "Ja Hovilainen päättää samaten", kääntyi nimismies Hovilaiseen. "Aivan niin!" oli vastaus.
Niissä kuultavina vieraina-miehinä mainittiin: pohjolainen Juho Hirvonen, Sota-Matti ja Anna Lehto. Hannulan Timo ja Lotta olivat myös olleet käräjissä saapuvilla kuulustelemista varten, jos sitä vaadittaisiin; he olisivat muutenkin tulleet saadaksensa tavata poikaansa.
"Ja Suomen mieli ja Suomen kieli on kuitenkin pää-asia". Hannulan tilalla oltiin seuraavana päivänä, niinkuin ainakin, ahkerassa työssä, pellon lannoituksessa syys-kylvöksi. Isäntä itse ja hänen poikansa olivat ensimmäiset työntekijät, eikä täällä pitkään levähdelty taikon nojalla.
Mihinkäs minä sitten tulisin, jos en teille. Urpapuuhunhan se lintu lentää, sanoi Maija lyöden kädellään emännän lihavaan olkapäähän ja niissä sanoissa kuului sydämmellinen turvallisuuden toivo, että emännänkin sydän ihan lämpisi Maijaa kohtaan. Suuren tarakan sai nyt Maija Hannulan emännältä kaikenlaista ruokavärkkiä lapsilleen vietäväksi Metsälän mökkiin.
"Niin, selinhän te olitte Hannulan rantaan ja meidän venheesen päin", sanoi Hovilainen, jonka kasvot taas olivat selkeinä. "Korkea oikeus, minä katselin kaiken aikaa ylös kallioihin päin, me pysähdyimme toisinaan kuuntelemaan noita ääniä, silloin kai tuo vaimo oli likellä rantaa, ja kun käännyin taas järveen päin, oli hän jo päässyt Kolusaaren taakse. Aivanhan se on luonnollista".
Tuo herra josta hän sitten kertoi, on hänen oma keksimänsä. Joosepin kanssa hän kulki rantakalliolla, näkihän sen Ville Savolainenkin". "Ville Savolainen! Tunsitko Joosepiksi sen miehen, minkä illalla näitte Taavi Hannulan kanssa kulkevan kalliolla?" kysyi Varmanen. "Jooseppi se oli, vaikka vannoisin", vastasi Ville.
Emäntä näkyi tätä itsekseen kummastelevan enemmän kuin Maijan kuuloon ja oli kauan ääneti, mutta viimein arvellen sanoi: Minä uskon, että Hannulan isäntä ja emäntäkin ovat kyllästyneet Teppanan Riikkaan, kun se viime aikoina on tullut niin vaativaksi, että saunakin pitää talon väen lämmittää valmiiksi ja kaikki hoito pitää olla ihan nenältä haistaen, muuten ei ole panevinaan ei suunsa sisään.
Hannulan talot siis taasen tulivat samalle perheelle, ja niistä Hovila eli Onnela, miksi se nyt muuttui, nousi vähässä ajassa aika hyvään kuntoon Taavin ja hänen nuoren emäntänsä toimeliaisuuden kautta.
Hän sieppasi vaatteet syliinsä ja juoksi ulos, mutta jo ajoi Hovilainen pihaan ja näki hänet. Hän pakeni Hannulaan päin ja näki Lotan ja Timon ja tuon vieraan herran seisovan Hannulan pihalla ja huutavan hänelle: joudu, joudu sukkelaan! Hän kiiruhti eteenpäin mutta jo tulla hurahti Hovilainenkin takaa. Tuo vieras herra riensi hänen avuksensa, mutta myöhään.
Päivän Sana
Muut Etsivät