United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinne se oli asettunut, ja sieltä se valtaansa levitti, se paha haltija, joka jäyti kansan vanhaa tietoa. Eivät sitä vastaan mitkään taiat auttaneet, tuossa oli sen asumus, suuressa omituisessa huoneessa ristin alla, ja tuolla vähän tuonnempana asui sen turvissa se sen suuri tietäjä, johonka eivät mitkään silmänteet eivätkä taiat pystyneet.
Auta meitä isä, poika ja pyhä henki! Tuli polttaa ja puhaltaa! Veri hyrskyy ja vesi tyrskyy ja koski kohisee! Annikki, voi, Annikki! Voi, voi, auta, taattoni, auta, isäni haltija! Päästä minut käärmehen kiroista! Panu kaatuu! JORMA Loveen lankesi! Isänsä henkeä avukseen huutaa! Herposi käsi Panulta. OLAI Reita, mikä sinun on? Nouse! JORMA Anna hänen puhua ... elä henkiä häiritse!
Sille se on ahne ... välistä kuorii itsekin puita juuresta latvaan. Pojat alkoivat uhreineen hiljaa hiipiä kuuseen päin, kun heidän koiransa haukahti vihaisesti ja he huomasivat polun päässä miehen, jonka Jouko tunsi Reidaksi. Jouko istui yhä liikkumatonna kivellään. Mitä pojat hiipivät? kysyi Reita luo tullen. Niin, kun siinä nukkuu haltija tuossa ja sille uhrataan. Missä? Tuossapa tuossa...
Siltä varalta, että minä tulisin ennen, näyt hyvä haltija panneen esille illallisen ja peittäneen ruuat liinalla. En tahdo koskea niihin, ennenkuin tulet. Tiedän jo, että olet tullut pois sieltä, minne sinut veivät. Olen tavannut sinut kaikkialla. Puiston koivut ja rannan pihlaja tietävät jo tulostasi. Henkesi värähtelee joka lehvässä. Oli hyvä, että korjasivat pois hautauskuuset.
Sai jo herkkäverisimmät säveliinsä yhtymään. On Panun tietäjän omassa tuvassa ristinvirsi veisattu. Haltija oman kattosi alla elämöi, sinä täällä takapihoilla piilet. Siinä ollaan! On minulle kuin unen näköä tämä! En uskonut, jos joku eilen sanoi. Ei olisi pitänyt päästääksesi puhumaan. Vai onko sinulla siinä mikä taika?
Tuskin oli hän ne sanat saanut mielessään lausutuksi, kun saunan takaa samassa hivahti hänen eteensä tielle pikku haltija, semmoinen unienkeli, joita Heikki usein näki unissaan öillä ja välistä ilmisissään päivälläkin.
Hän kun aina epäilemättä kävi kimppuun, vaikka heitä oli kuinka monta tahansa, tekivät he siitä sen johtopäätöksen, että hänen henkensä mahtoi olla taialla varjeltu taikka että joku yliluonnollinen haltija suojeli häntä taisteluissa. 'Ei häneen luoti pysty', arvelivat he, 'eikä nuoli eikä puukko. Syynä siihen olivat muka hänen merkilliset syntymävaiheensa.
Hänen wieressään seisoi Feodor, hänen palwelijansa, lääkelasi kädessä. "Aika on jo ottaa taas", sanoi Feodor. "Ei suinkaan wielä", wastasi upseri. "Mutta, Feodor, mitä sinä luulet siitä naisesta?" "Niin! jos se ei ole Jumalan enkeli, niin se on linnan haltija." "Ja jos se olisi linnan haltija?" "Sitte armahtakoon meitä Jumala! Se ei tule näkywiin muuten kuin suuren onnettomuuden edellä."
Siitä tuli aikaa myöten rikas haltija, sillä sen antama kauppaonni oli suuri, suurempi usein yhtenä päivänä kuin oli ollut ennen kalaonni kokonaisena kesänä, niin ettei enää taaskaan ollut nurkumista kenelläkään.
Kyllä kai se henkiolento pääsee. Tuolla myllyssä on eri haltija. Nainen sielläkin kuului olevan, semmoinen pienenpuoleinen pyöreämuotoinen pyöreäsilmäinen nainen. Isä oli sen nähnyt. Oli myllyn pyöriessä ruvennut nukahtamaan, kun koko yön oli valvonut. Mutta olipa nukkunutkin liiaksi, niin että käytteet olivat suppilosta loppuneet ja kivet ruvenneet pyörimään tyhjinä.